USA:n Pohjois-Dakotasta tulevan Ghost Bathin alkuaikojen markkinointikikkana oli väittää, että yhtye on kotoisin Kiinasta. Sittemmin vuonna 2012 perustettu yhtye on kerännyt huomiota lähinnä erinomaisella musiikillaan. Uusin levy Self Loather vie loppuun temaattisen trilogian, joka alkoi Moonlover-kakkosalbumilla.
Yhtyettä on verrattu toiseen amerikkalaisbändiin, muutamia vuosia aiemmin perustettuun Deafheaveniin, molemmat kun ovat naittaneet yhteen vaikutteita black metalista, post-rockista ja shoegazestä. Siinä missä Deafheaven hylkäsi mainitun seoksen ensimmäisen raaka-aineen lähes kokonaan tämänvuotisella Infinite Granite -levyllä, Ghost Bath sukeltaa Self Loatherilla kenties uransa synkimpiin alhoihin.
Olemisen tuskaa kanavoidaan yhdellä suunnalla riipaisevaan lohduttomuuteen (Hide from the Sun), toisaalla instrumentaaliseen maalailuun (I Hope Death Finds Me Well) tai silkkaan täsmälliseen vyörytykseen (Flickering Wicks of Black).
Lopputulos on kappaleiden nimiä myöten melodramaattinen, monien kirjoissa varmasti pateettinenkin. Toimitus on kuitenkin niin antaumuksellista, että uskottavuus säilyy ja tunnelmat välittyvät.