Mielikuvat vuonoista ja uljaista metsistä piirtyvät nopeasti mieleen – arviossa Skeletonwitch

Julkaistu Infernossa 6/2018.

21.10.2018
Skeletonwitch
Devouring Radient Light
Prosthetic

Viimeisimmät havaintoni Skeletonwitchistä ovat ajalta, jolloin bändi vielä rähjäsi varsin thrashisti ja sekoitti sävellystensä joukkoon ripauksen melodista death metalia. Viidennellä levyllään bändiä ei oikeastaan enää tunnista. Viisikko ei myöskään kuulosta nykyään lainkaan jenkkiläiseltä, vaan pohjoismaiselta. Mielikuvat vuonoista ja uljaista metsistä piirtyvät nopeasti mieleen.

Bändin tyyli on muuttunut lähinnä melodisen progressiiviseksi ja tunnelmallisen mustanpuhuvaksi viikinkimetalliksi – määritelmä antaa suuntimaa, mutta ei tee monipuoliselle vaikutelmalle oikeutta. Reilusti laajennettu musiikillinen vaikuterintama sekä varsin poikkeukselliset sovitusideat aikaansaavat sen, että sävellyksistä on hankala saada kiinni.

Ajoittain vyörytys on eeppisyydessään liki majesteettista, mutta välillä viljellään hämmentävän käppäistä riffittelyä. Vähän sama homma kuin Enslavedin kanssa: ensin meno on todella komeaa, ja sitten ei tahdo saada lainkaan kiinni, mitä ukot yrittävät sanoa. 

Levy vaatinee runsaasti kuuntelua, ja kohdallani aarrearkku ei auennut ainakaan vielä.

Lisää luettavaa