Toista täyspitkäänsä julkaisevaa Abscessioniä kuvaillessa on hankala olla mainitsematta Hypocrisya. Murakka kitaravalli yhdistettynä tomusokerista vapaaseen tarttuvuuteen on ollut alusta saakka ensiksi mainitun tavaramerkki, ja samoihin yksinkertaisiin kikkoihin luottaa myös ruotsalais-saksalainen yhtye. Vaan kun jälki on läpi levyn näinkin tehokasta eikä huteja lyödä yhtään, pelkästä apinoinnista puhuminen olisi melkoista vähättelyä.
Peter Tägtgrenin poppoon levytystahti on ollut viitisentoista vuoden ajan melkoisen maltillinen, ja yhtyeen linja on lipsunut jo liiankin sileäksi ja melodiseksi death metalin kustannuksella. Näin ei onneksi ole elementeiltään ja tehokeinoiltaan hyvässä tasapainossa olevan Rot of Agesin kohdalla, vaan lähimpänä Hypocrisy-vertailukohtana on The Fourth Dimension – Abducted – The Final Chapter -kiekkokolmikko 1990-luvun loppupuoliskolta.
En jaksa uskoa, että Hypocrisy pystyy peittoamaan pitkän tauon jälkeen ilmestyvällä Worship-albumillaan tämän levyn. Vahvasti John Carpenterin uniikit musiikkiluomukset mieleen tuovan Eta Della Putrefazione -outron voikin kokea paitsi selkeänä viittauksena myös haasteena puolittaisen maanmiehistön suuntaan.