Musiikissa piilevä potentiaali lunastetaan vain puoliksi – arviossa Alda

Julkaistu Infernossa 9/2021.

ALDA
A Distant Fire
EISENWALD

Kun katselee ikkunasta punaisista marjoista notkuvia pihlajia, Aldan tunnelmallisen black metalin pitäisi olla touhulle lähes täydellistä taustamusiikkia. Ja hyvinhän se mielenmaisemaan sopiikin, mutta lopulta yhtye jää soimaan taustalla ilman, että tempaisisi millään muotoa mukaansa tai toisi edes etäisesti syysilman kirpeää tuoksua nenään.

Albumin luomuhenkisessä tuotannossa on miellyttävää maanläheisyyttä, joka sopii luonnon inspiroimaan mustametalli-ilmaisuun hyvin. Kappaleista löytyy pehmeää rymistelyä ja rähinää, mutta myös herkistelyä aina akustisia osuuksia myöten, eikä musiikin monimuotoisuus ole millään tapaa teennäistä tai töksähtelevää. Edes pitkät kappaleet eivät tunnu ylimittaisilta, vaikka niiden rakenteet perustuvat tarkan harkinnan sijasta enemmänkin tunnepohjaiseen säveltämiseen.

Alda saa lunastettua musiikissaan piilevän potentiaalin vain puoliksi. Osin tämä johtuu hieman enemmän kömpelyyden kuin lapsenomaisen ihastuttavuuden puolelle kallistuvasta alkukantaisuudesta. Tai sitten oma luontosuhteeni on vain liian erilainen kuin amerikkalaisilla.