Old Fire on muusikko-tuottaja John Mark Laphamin (The Earlies, The Late Cord) projekti, jota on nauhoiteltu hiljakseen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Alun perin Micah P. Hinsonin (The Late Cord) kanssa alkanut yhteistyöprojekti alkoi kumppanusten erkaannuttua ottaa Laphamin mielessä hieman toisenlaista muotoa.
Käsiteltävä albumi koostuu kuudesta coverkappaleesta ja seitsemästä originaalisävellyksestä. Tyylillisesti voisi puhua jonkinlaisesta ambientin, psykedelian, folkin ja countryn yhteenliittymästä, joka pitää sisällään monia tasoja ja ulottuvuuksia. Se on yhtäältä melankolinen ja aavemainen, toisaalta kepeä ja jopa tunnelmaltaan harras. Kyse ei ole missään nimessä iloisesta levystä, mutta siitä hohkaa silti jonkinlaista positiivista lämpöä, jolla on sydäntä keventävä vaikutus.
Songs from the Haunted South on teksasilaisen Laphamin tribuutti Amerikan etelävaltioille, mutta levyllä ei kuulla perinteistä kantria tai southern rockia. Kyseessä on pikemminkin Brian Enon, Talk Talkin ja Angelo Badalamentin hengessä liikkuva teos, joka lainaa sävyjä vaihtoehtopopkentän eri laidoilta. Vierailijoita on runsaasti, ja heistä kaikki ovat varsin mielenkiintoisia, hyvin tiivisti marginaalissa eläviä hahmoja. Soittajista voitaneen mainita ainakin kitaristi Warren Defever (His Name Is Alive), rumpali Thor Harris (Swans), sellisti Semay Wu ja multi-instrumentalisti DM Stith, joka myös laulaa levyllä.
Christopher Barnesin (Gem Club) hauraasti tulkitsema Jason Molina -laina It’s Easier Now on kenties surullisinta tavaraa mitä maa päällään kantaa. Alkuperäisen version nukkavieruisuus on karistettu, ja tilalle on tuotu avarampi ja hypnoottisempi äänimaisema, syvä melankolinen tunne säilyttäen. Niin ikään Barnesin tulkitsema Ian William Craigsin A Slight Grip, A Gentle Hold on moniäänisine sovituksineen ja lukuisine päällekkäisäänityksineen tunnelmaltaan melkein jo gregoriaaninen.
Sara Lowesin kauniisti laulama, rehellisen laulelmallinen pianokappale Bloodchild on albumin ensimmäinen tiiseriraita ja sellaiseksi varsin sopiva. Kyseessä on ehkä levyn helpoiten lähestyttävä kappale – ellei Alex Masin (The Black Angels) laulamaa Psychic TV -numero The Orchidsia lasketa.
Aavemainen Shadows kuuluu ehdottomasti opuksen tähtihetkiin. Psykedeelisen folkliikkeen undergroundsankarin Tom Rappin (Pearls Before Swine) hyytävänkauniisti tulkitsema kappale on myös musiikillisesti yksi mielenkiintoisimmista esityksistä. Syy tähän löytyy pääasiassa Thor Harrisin luovasta lyömäsoitintyöskentelystä sekä Warren Defeverin hypnoottisesta kitaroinnista.
Songs from the Haunted South on samaan aikaan mystinen ja vereslihainen teos, joka pitää otteessaan koko kestonsa ajan eikä päästä irti edes levyn loputtua. Se tekee kodin niin mieleen kuin sydämeen. Sitä voi kuunnella monenlaisissa mielentiloissa ja se vastaa monenlaisiin tarpeisiin. Ennen kaikkea se edustaa kauneutta puhtaimmillaan.