Nyt ollaan perinneasioiden äärellä – arviossa Gods Forsaken

Julkaistu Infernossa 6/2019.

Gods Forsaken
Smells of Death
Soulseller

Toista kokopitkäänsä tarjoileva kuolopataljoona saattaa olla monelle tuntematon, mutta Ruotsi–Norja–Hollanti-akselin retkueen takataskuista löytyy muun muassa sellaisia nippuja kuin Amon Amarth, Asphyx, Just Before Dawn ja Wombbath.

Smells of Deathillä seikkaillaan vähemmän yllättäen skandinaavisen death metalin maastossa. HM-2-pörinä iskee kaiuttimista heti kättelyssä, ja vauhtiin pääsee rivakka Dismember-tyylin laukka. Levyn edetessä sen kerroksista alkaa paljastua muutakin, mutta kuolon parissahan tässä jatkuvasti puuhataan.

Caligari-nimellä operoiva keulamies vetelee muhkeaa ja uhmakasta örinää, joka tuo soppaan oman brutaalin mausteensa. Levyn soundi on erittäin rouhea, ja kitaroissa möyryää – kuten todettua – traditionaalinen svedusärö. Temposkaala ulottuu hitaasta fiilistelystä tuliseen blastbeatiin, eikä melodiamaalailuakaan unohdeta täysin. 

Nyt ollaan perinneasioiden äärellä, eli mitään uusia aluevaltauksia on turha odottaa. Takuuvarmalla otteella vedetty kuolo maistuu kuitenkin oikein hyvin, vaikkei pää aivan räjähdäkään. Mikäli varhaisen Amon Amarthin, Dismemberin, Graven ja alkupään Entombedin tappotyylit iskevät, Smells of Deathiä on helppo suositella.