Veljespari Tino ja Chris Troyn vuonna 1973 perustaman Praying Mantisin historiassa on ollut lukuisia miehistönvaihdoksia ja pitkiäkin taukoja. Brittiyhtye on jäänyt moniin NWOBHM-veljiinsä nähden kovin tuntemattomaksi – siitäkin huolimatta, että bändissä pyörähti aikoinaan jopa kolme ukkoa Iron Maidenin debyyttilevyn aikaisesta kokoonpanosta.
Mantis julkaisi vuoden 1981 debyyttinsä lisäksi kourallisen todella hienoja levyjä seuraavalla vuosikymmenellä, toisen tulemisensa myötä. Sen jälkeisistä julkaisuista en tiedä mitään, ja juuri siksi tammikuun lopussa ilmestynyt Katharsis yllätti iloisesti.
Ensimmäisillä albumeillaan yhtye vakuutti upeiden sävellysten lisäksi omaleimaisella soundillaan, josta huokui tietynlainen haikeus ja aikansa henki. Uudella albumilla tästä soundista on jäljellä pieniä rippeitä siellä täällä, mutta sekin riittää.
Aluksi levy tuntui vain vanhojen pappojen hyväntuuliselta soittelulta, mutta parin pyöräytyksen jälkeen sen monipuolisuus yllätti. Biiseissä on hienoja koukkuja ja potkua sen sijaan, että herrat olisivat käyneet äänittämässä pöytälaatikon vanhat jämäriffit punnankuvat silmissä. Kirjaimellisesti odottamattoman hieno suoritus.