Yhteistyön tuloksena syntynyt debyyttipitkä jättää oikeastaan kaiken kesken. Soundeiltaan se on selkeä mutta aivan liian kevyt ja siisti. Klassisen murskaavasta ruotsikuolosta ei ole tallentunut nauhalle kuin haju.
Soitto kyllä sujuu, mutta se on jo standardi. Lisäpisteitä siitä ei valitettavasti heru. Eikä niitä tahdo herua myöskään sävellyksistä. Overtorturen suorittama semimelodinen death metal on niin keskinkertaista puurtamista, että ei mitään järkeä. Kuin Bloodbath ilman munaa ja hyviä biisejä.
Tappavista koukuista, murhaavista riffeistä, silmille tulevasta aggressiosta tai pahaenteisen uhkaavasta tunnelmasta on havaittavissa vain lämpimiä lupauksia. Bändi ikään kuin tietää miten homma pitäisi hoitaa, mutta toteutus jää puolitiehen. Ajoittain näpeistä irtoaa kelvollinen melodia tai napakka riffi, mutta hetket ovat kovasti lyhyitä.
Pakkasta sataa siis ankarasti, mutta ei At the End the Dead Await nyt täysin toivoton levy ole. Armoitettu keskinkertaisuus ei näin epäomaperäisessä lämmittelyssä kuitenkaan auta lähtötelineitä pidemmälle. Suomalaisen death metalin uuden aallon jälkeen nämä ruotsalaisten tuoreemmat tusinanimet eivät tunnu yhtään miltään.