Edellisen levyn ilmestymisestä on ehtinyt kulua alle puoli vuotta, kun Jerome Reuter palaa kehiin taas uudella tuotoksella. Siinä missä The Lone Furrow oli melankolinen hätähuuto kulttuurisen identiteetin ja historian vaalimisen puolesta, Parlez-Vous Hate? on täynnä uhmakkaita protestilauluja totalitarismia ja sensuuria vastaan.
Tällä kertaa Reuter on pukenut viestinsä ehkä jopa ironisen itsetietoisesti perinteisempään popkuosiin, mikä on tehnyt kappaleista entistä tarttuvampia. Samalla niissä on aiempaa enemmän kontrasteja, koska sanoitukset ovat musiikin näennäisestä huolettomuudesta huolimatta yhtä painavia ja kärkeviä kuin aina ennenkin.
Bruce Springsteenin suuntaan kumartava Born in the EU ei ole esikuvansa tasoinen stadionrockhirmu, mutta omaa kieltämättä samanlaista sing-along-charmia. Ja kuten Pomonkin kappale, se sisältää paljon hienovaraisemman sanoman kuin kertosäkeen yksinkertainen hokema voi kenties antaa ymmärtää.
Industrial-henkisempi Panzerschokolade kertoo natsien pervitiini-intoilusta hykerryttävän hauskasti ja tuo osin mieleen Die Kruppsin Nazis auf Speed -kappaleen. Yksi levyn huippukohdista on ehdottomasti akustinen balladi Alesia, jonka kertosäe jää soimaan päähän päiväkausiksi. Eikä missään nimessä huonossa mielessä.
Parlez-Vous Hate? esittelee jälleen hieman erilaisen Romen säilyttäen samalla yhtyeen tunnistettavat ominaispiirteet. Tässä mielessä uusi levy on loogista jatkoa edellisille töille. Sanoitukset ja teemat näyttelevät tietysti isoa osaa palapelissä. Ne ovat se liima ja punainen lanka, joka pitää kaiken koossa ja luo yhtenäisyyden tunteen.