Marduk
Frontschwein
Century Media
Maailman merkittävimpien black metal -yhtyeiden joukkoon kuuluvan Mardukin ura on helppo jakaa kahteen eri aikakauteen: aikaan ennen ja jälkeen laulaja Mortuusin. Monelle tämä Funeral Mistissäkin vaikuttava mies on vain yksi sorakurkku muiden joukossa, mutta hänen merkityksensä Mardukin nykytasoon on valtava. Hän on tuonut musikaalisten avujensa ohella yhtyeen ilmaisuun täysin uudenlaisen hengellisen ulottuvuuden.
Vuonna 2004 Mardukin kyytiin hypännyt Mortuus on korissut, huutanut ja mylvinyt sielunsa syvyyksistä Plague Angelin (2004) ja Wormwoodin (2009) kaltaiset huippulevyt, jotka ovat tuntuneet ruokkineen myös kitaristi-biisintekijä Morgan Håkanssonin luovuutta. Kolmetoista kokopitkää levyä raakaa, suoraviivaista ja nopeaa black metalia on kova määrä, mutta Marduk on onnistunut luomaan nahkansa levy toisensa jälkeen.
Uutukaisen edeltäjä Serpent Sermon (2012) oli selkeä pettymys, vaikka edustikin perusvarmaa Mardukia. Ponneton ja ilmeetön soundimaailma, turhankin varman päälle vedetyt biisit ja hetkittäiset hairahdukset ajalle hyvinkin tyypilliseen Deathspell Omega -rippailuun vetivät ilmettä väärällä tavalla vakavaksi. Uusimmallaan yhtye palaa ”omalle mukavuusalueelleen”, ja jopa kauemmaksi kuin saattaisi odottaa.
Levyn nimi ja sotaisa kansi kertovat, että tällä kertaa korville ei vyöry raamatullisia viittauksia ja saatanallista mystiikkaa, vaan kasassa on väkivaltaisia sotateemoja vuoden 1999 Panzer Division Marduk -levyn hengessä. Mainittu puolituntinen oli hurja levy, jonka ainoat hengähdystauot koettiin kappaleiden väleissä. Frontschwein päästää kuulijansa onneksi hiukan helpommalla.
Allekirjoittaneen korvissa Marduk on parhaimmillaan äärinopeissa ja suoraviivaisissa kappaleissa, mutta meininkiä tasapainottavien hitaampien osuuksien merkitystä ei kannata aliarvioida (The Blond Beastin keskitempoinen jumalriffittely!).
Death metal -piireistä tuttu nuori rumpali Fredrik Widigs tuo painavilla kompeillaan biiseihin voimaa, ja riffiosastolla bändi palaa selkeästi 1990-luvun aikaisen tuotantonsa pariin, mikä tuntuu tässä tapauksessa hyvältä ratkaisulta. Frontschweinia voisi kuvailla kliseisesti tiivistelmäksi vuonna 1990 perustetun Mardukin koko urasta, sillä levy tarjoilee kaikki yhtyeelle ominaiset piirteet varsin suotuisissa merkeissä.
Frontschwein perustuu teemallisesti sotaan, joka on luonnollisesti seurausta ihmisyyden synkimmistä puolista. Mardukin kaltaiselle bändille teema käy kuin kivääri käteen, sillä nämä ruotsalaiset todellakin tietävät, kuinka julmaa ja kuolonkatkuista soundia tehdään ilman turhia samplemattoja tai halpoja viitteitä jo entuudestaan kuultuihin levyihin. Aivan kuin lopulliseksi vakuudeksi vihantäyteisestä tehostaan bändi heittää levyn päätösbiisiksi tajuttoman Thousand-fold Death -myllytyksen.
Frontschwein on selkeä Marduk-levy. Siinä on samaa tulenpalavaa hehkua kuin vaikkapa Opus Nocturnella (1994), melodista monipuolisuutta kuin Nightwingillä (1998) ja julmaa käskytystä kuin Panzer Division Mardukilla, mutta musiikin muoto ja tiukkuus ovat ehdottomasti tätä päivää.
Albumi on yleistä mittapuuta käyttäen erinomainen tekele ja yhtyeen omalla arvoasteikollakin selkeästi parhaan kolmanneksen julkaisu. Se riittää pitkälle.