Monessa hard rock -liemessä keitetyn Jeff Scott Soton viimeisin nimikkobändituotos painaa sata lasissa energiat edellä.
Yhdentoista kappaleen kattaus raapii Soton leipälajin, melodisen raskaan rockin, sijaan enemmän modernin nykymetallin tonteilla, joilla alariffi mouruaa ja syntetisaattori säksättää.
Kuten olettaa sopii, Soton bändi on tekijöitä pullollaan ja maestro itse laulaa yhtä hienosti kuin on laulanut viimeiset nelisenkymmentä vuotta. Sävellyksiltään Origami on parempaa keskitasoa, mutta muutama stadionhitti