Pelin nimi on armoton death metal – arviossa Skinless

Julkaistu Infernossa 5/2018.

Skinless
Savagery
Relapse

Vuodesta 1992 brutaloinut yhdysvaltalaisbändi rusauttaa lihatiskiin kuudennen pitkäsoittonsa. Pelin nimi on armoton death metal, ja nahkahan siinä irtoaa, kun levy pääsee vauhtiin. 

Savagery on eittämättä brutaalia kuoloa, muttei suinkaan mössöisimmästä päästä. Homma hoidetaan jämäkästi ja tarkasti vasaroiden. Verijäljet johtavat esimerkiksi Suffocationin ja Dying Fetusin suuntaan. Vaikka välillä dempataan nykien, mistään metalcoretouhuista ei ole tietoa – tai pelkoa. 

Levyn alku ottaa välittömästi luulot pois. Nimikappale hyökkää päälle blasttulella mutta muuntuu monipuoliseksi kuoliniskuksi, jolla väläytellään jopa pientä melodiamehustusta. Levyn avauskolmikko ja sitä seuraava instrumentaalipala Reversal of Fortune ovat Savageryn kovinta antia. Skinless-miekkoset tekevät selvää jälkeä siitä eteenpäinkin, mutta aivan alun tasolle ei nousta. 

Savageryn äänimaailmaan on saatu ilahduttavasti rosoisuutta, ja turhan monelta modernilta kuolokiekolta tuttu muoviseksi sliipattu soundi loistaa poissaolollaan. Kitaroissa on jämptiin murjomiseen tarvittavaa rouheaa säröä, örinät vedetään lähinnä viemäritasolla ja basso soi väkevän metallisena. Savagery ei aiheuta kanannahkaefektejä, mutta toimittaa kuoloasiansa neljän kirveen arvoisesti.