Pohjoiskarjalaisten meno ei häviä tiukkuudessa rapakontakaisille jyrille – arviossa Maniac Abductor

Julkaistu Infernossa 7/2019.

02.11.2019
Maniac Abductor
Casualties of Causality
Inverse

Joensuulaisnelikon debyyttialbumi puskee ilmoille yhdeksän kappaleen verran tymäkkää thrash metalia. Vanha koulu haiskahtaa, mutta miehet leipovat sen verran modernilla otteella, että he tuskin haikailevat menneisiin.

Kasikappaleen nimi Thrash Assault kertoo kaiken oleellisen – jätetään innovointi kabinetteihin. Meiningistä tulevat mieleen jenkkipumput Rumpelstiltskin Grinder ja Havok, eikä pohjoiskarjalaisten meno häviä tiukkuudessa rapakontakaisille jyrille. 

Fooled Again alkaa petollisen melodisilla näppäilyillä ennen kuin bändi iskee nastan lautaan. Kuikanlaulua ei kuule thrashpiireissä kovin usein, mutta niin vain Watery Tombiin on ujutettu luontoääniä. Demppikitarat ovat Jesse Elolla ja Saku Taurulla niin sanotusti jiirissä. Evil Brotherhood laahailee maukkaan riden kera, kunnes lähtee laukkaan. Niklas Pappinen kähisee läpin levyn sopivan räkäisesti. 

Sepultura-cover Troops of Doom rykäistään alkuperäistä kiivaammalla tempolla, eikä pieni kiihdyttely tee ollenkaan pahaa. Raivokkaanrapsakka rykäisy nivoo levyn mallikkaasti pakettiin, ja biisimateriaalinsa puolesta bändi on valmis isoihin pitteihin. Kenties kuikka avaa näytönpaikan?

Lisää luettavaa