On hetkiä, jolloin Helmet on maailman paras bändi. Monet niistä osuvat livekokemukseen ja ajoittuvat aikaan, jolloin tämän liven anti on äänitetty. Olemme siis potentiaalisen vaihtoehtometallinirvanan äärellä. Ja kyllähän tämä tyydyttää, vaikka ei ehkä niin syvällisesti kuin villeissä kuvitelmissa toivoi.
Alkupuolen CGBG’s-setti vuodelta 1990 on ensilevyn julkaisua edeltävältä ajalta. Bändi on meluavamman materiaalinsa kanssa nälkäinen ja soitannollisesti loistavassa tikissä. Nälkä ei tosin heijastu Page Hamiltonin lavaspiikkeihin, jotka ovat kautta linjan osastoa ”thanks”.
Toinen puolisko on äänitetty Meantime-levyn (1992) kiertueelta Australiasta, eivätkä ranteet juuri lerpattele jäsennellymmän materiaalinkaan parissa. Bändi takoo äärimmäisen jämerästi, miltei sotilaallisesti, mutta myös arvaamattomuuden tuntu on koko ajan läsnä. Kyllähän tämä niin sanotusti lähtee.
Livekokoelman muoto on vähän outo mutta kiinnostava. Soundit toimivat, ja nurisemista jää oikeastaan vain paketin laajuudesta: 13 tiukkaa Helmet-biisiä ja intro eivät ihan kauhean pitkään kestä. Parin ekan levyn ja oheisbiisien seasta olisi löytynyt rutkasti hyviä kappaleita, ja fani olisi himoinnut myös sitä ”rarea” kamaa. Hyvä näinkin.