Viiden biisin death/thrash-paketti on napakkaa ja verrattain kipakkaakin rytistelyä. Riffeissä on mukavasti ytyä ja ideaa, eikä bändi kaahaile silmittömällä vimmalla vaan pitäytyy ennemmin keskitempoisessa jytistelyssä. Otteissa on rentoa voimaa ja luontevaa jämäkkyyttä, joten rehdiltä kuulostava meno välttää monet genren ongelmakohdat.
Eniten omaa korvaani kaihertaa varsin raakana pysyttelevä laulu. Saksalaiseen thrash-perinteeseen viittaava kärinä taittuu paikoitellen örinän suuntaan, ja mielleyhtymät Carcassin junttaavampaan menoon ovat hetkittäin ilmeisiä. Kaikin paikoin Valendis Suomalaisen ulosanti ei tunnu palvelevan biisien musiikillista antia optimaalisimmalla tavalla, vaikka toki se tuo ilmaisuun aimo annoksen vereslihaisuutta ja karkeutta.
Etenkin omakustanteeksi oivalta ja sopivan luomulta kuulostava paketti on hyvää mäiskettä. Pintatason alta paljastuu mukavasti nyansseja, ja kappaleissa on ansiokkaasti tarttuvia elementtejä. Silti makunystyröihin jää lähinnä karun laulun ansiosta omituisen etäinen tuntemus.