Pakko se on pitkin hampain myöntää, että Ranskasta tulee nykyisellään hyvää heavy metalia. Maaliskuussa ilmestyi Herzelin lupaavan oloinen esikoisalbumi Le Dernier Rempart, ja nyt julkaistaan Tentationin ensimmäinen täyspitkä. Kummankin laadun takeena on Gates of Hell -lafka, jonka julkaisut ovat olleet jo pidempään katsastamisen arvoisia.
Siinä missä Herzelin musiikki keskittyy eeppisyyteen ja hämyisyyteen, Tentationin ote on riemastuttavan räväkkä ja vauhdikas. Mielleyhtymiä syntyy erityisesti niihin Metallican Kill ’em All -levyn kappaleisiin, joiden suurimpina inspiraationlähteinä ovat olleet Diamond Headin kaltaiset NWoBHM-bändit. Näin on varmasti myös ranskalaisten kohdalla, unohtamatta Mercyful Fateä, johon tunnutaan viittaavan muutamassa kappaleessa jopa tribuutinomaisesti.
Soundit ovat just eikä melkein oikealla tavalla kireät, todella hyvä-ääninen laulaja vetää väkevällä tatsilla omalla äidinkielellään ja stemmat ja köörit on istutettu osuviin paikkoihin. Moneen lähtöön olevissa kappaleissa on kauttaaltaan tanakkaa riffittelyä, häpeilemätöntä mutta tyyliteltyä sooloilua ja kertosäkeitä, jotka hiipivät tajuntaan vastustamattomasti vasta muutaman kuuntelukerran jälkeen.
Le Berceau Des Dieux tekee selväksi, että nämä kaverit eivät haikaile menneisyyteen, vaan heavy metal edustaa heille ajatonta ja arkipäivästä tyylilajia. Levy myös todistaa, että vaikka metallissa kaikki oli ennen paremmin, samoilla opeilla voi tehdä nykyäänkin asioita vähintään yhtä hyvin.