Roppakaupalla tarttuvia riffejä ja kertosäkeitä – arviossa Snakebite

Julkaistu Infernossa 7/2018.

18.11.2018
Snakebite
Rise of the Snake
Maniac Attack

Vuonna 2012 perustettu Snakebite ei turhia jarruttele, kun on päässyt hyvään vauhtiin. Saksalaiskvartetti kuuluttaa rehellisen hard rockin nimeen kliseitä kaihtaen – tai niin se ainakin väittää. Biisien aiheet ja sanoitukset eivät nimittäin liene aivan omaperäisimmästä päästä. Homma on kuitenkin niin sanotusti hallussa, joten annettakoon tämä anteeksi.

Albumin 11 kappaletta ovat tänä vuonna julkaistuksi materiaaliksi niin autenttisen kasarirockhenkisiä, että aika ajoin ainoastaan liian hyvä äänenlaatu rikkoo illuusion. Pakko myöntää, että harvoin sitä yllättyy näin positiivisesti. Etenkin, kun kyseessä on entuudestaan täysin tuntematon yhtye.

Muutama kappale pudottaa pisteitä sen verran, että täydet viisi kirvestä jää saamatta. Balladinomaiset Beyond the Rust ja Light My Way eivät ole sinänsä huonoja, mutta esimerkiksi Run Fast ja Fields of Glory edustavat sellaista menoa, että vastaavaa olisi mieluusti kuunnellut täyden albumin verran. Aiemmin mainittujen ohella pisteitä rokottaa täytebiisiltä haiskahtava Aiming High. Väkisinkin tulee mieleen erään toisen saksalaisyhtyeen samaa nimeä kantava kappale, eikä biiseistä uskalla puhua edes samana päivänä.

Tässä on nyt roppakaupalla niin tarttuvia riffejä ja kertosäkeitä, että melkein täytyy päivittää osa niistä omalle soittolistalle. Toivottavasti vuonna 2014 ilmestynyt debyyttialbumi on yhtä lujaa tekoa, sillä tämän jälkeen siihen tutustuu oikein mielellään.

Lisää luettavaa