Washingtonilaisen kuoloremmin kolmannen pitkäsoiton kansitaide kiinnittää huomion, sillä se huokuu vahvasti Napalm Deathin kahden ensimmäisen levyn henkeä. Itse musiikki on hyvin kaukana grindcore-kaahauksesta, vaikka esimerkiksi varhais-Carcassiin viittaavaa kitarointia on havaittavissa.
Genocide Pact on saanut nimeään kantavalle levylle suorastaan demomaisesti tomuttavan soundimaailman. Pellit ja haitsu kilisevät ja sihisevät, ja kitaroissa on rouhean luomuista säröä. Äänimaisemassa on livenä treeniksellä -henkeä, joka päästää kuulijan lähelle bändiä. Alkukantaisesti räimivä death metal pelaa maltillisilla kierroksilla, eikä kaahausvaihdetta isketä silmään kuin aivan hetkittäin.
Hitaan ja keskitempoisen välimaastossa operoiva yhtye luo rouheaa ja rehellisen kuuloista kuoloa, mutta biiseissä ei ole juurikaan tarttumapintaa eikä oivaltavia riffejä. Yhtäältä simppeli puurtaminen puhuttelee, toisaalta se mystinen ”jokin” jää uupumaan, eikä Genocide Pact nappaa missään vaiheessa kunnon otteeseen. Levy tasapainoilee tenhoavan ja tylsän vaikeakulkuisessa välimaastossa.