Samassa paketissa vellovat black, death ja monet kokeellisemmat metallin alalajit – arviossa Hukutus

Julkaistu Infernossa 5/2018.

Hukutus
Oksitosiini
My Fate

Tampereella vuonna 2011 perustettu Hukutus vaikuttaa olevan jonkinlainen bändikollektiivi, jonka musiikki syntyy jos on syntyäkseen. Kiireettömyys paljastuu myös Oksitosiinilta, joka on saatu purkkiin jo parisen vuotta sitten. 

Hukutuksen musiikillinen linja on hienoinen linjattomuus, eli samassa paketissa vellovat black metal, death metal ja monet kokeellisemmat metallin alalajit. Tällaisista elementeistä olisi helppo kasata äärimmäisen haastava albumi, mutta Oksitosiini on selkeä ja kaikkia teennäisiä sekoiluja kaihtava kokonaisuus, jolla kokeilullisuus on vain yksi piirre muiden joukossa. 

Kahdeksan kappaletta ja noin 40 minuuttia on hyvä kesto kiekolle, joka musertaa näinkin reilulla kädellä. Hiljaisemmat kohdat tasapainottavat kokonaisuutta, eikä ole lainkaan liioiteltua sanoa, että Hukutus muistuttaa Oranssi Pazuzun vähemmän psykedeelejä nautiskelevaa pikkuveljeä. 

Oksitosiini on hyvä debyytti, mutta kokonaisuus kaipaa puhuttelevampaa hulluutta ja vaarallisia käänteitä. Näiden rakennuspalikoiden löytäminen osoittautuu bändille tuskin suureksikaan ongelmaksi, sillä Hukutuksella on taito tehdä haastavaa musiikkia ilman tyhjää teennäisyyttä.