Laajan työhistorian omaavien oman tien kulkijoiden Veli-Matti ”Läjä” Äijälän ja Sami ”Albert Witchfinder” Hynnisen polut risteävät vihdoinkin. Vaikka ensimmäinen on tehnyt suurimmat työvoittonsa hc-punkin ja toinen doomin saralla, heidän tavassaan tehdä asioita on paljon samaa. Yhteisiä tekijöitä ovat ainakin tietynlainen ehdottomuus ja itseoppineisuus.
Mitä Centuries of Youth sitten pitää sisällään? No, tietenkin minimalistisen voimaelektroniikan ja spoken wordin välimaastossa kulkevaa hypnoottista sykintää.
Sanoitukset ovat tuttuun tapaan melko vapaata assosiaatiota, jossa viljellään vuoroin abstrakteja, surrealistisia ja inhorealistisia mielikuvia. Pikkuhiljaa toistuvista fraaseista tulee mantroja ja mantroista lopulta soonisia aseita. Monotonisen puheen vastapainoksi tarjoillaan huutomonologeja, jotka nostavat jännitettä juuri sopivasti.
Levyn ongelmana on, että on vaikea keksiä ajankohtaa, jona sitä olisi mielekästä kuunnella. Albumi vaatii hyvin spesifisen mielentilan, jotta siitä saa irti kaipaamansa tehot. Mutta kun aika on otollinen, Centuries of Youth tarjoaa kohtuullisia väristyksiä.