Sabaton on tätä nykyä suuri nimi, jonka tuntee jokainen raskaampaa musiikkia kuunnellut. Sen uran nousukiito tuntuu olevan kuolevaisten pysäyttämättömissä. Ryhmä on saanut niin levyllä kuin lauteilla aikaan sellaisia tunteita, että fanikuntansa megalomaaninen kasvu on vain oikeutettua.
Vaikuttavan mahtipontisesti alkava levy lupaa isoa soundia, miehekästä uhkua ja suuria lauluja sankareista. Ja näitä se ojentaakin, alusta loppuun. Niin hyvässä kuin pahassa. Toisto on taattua, eikä tarjolla ole mitään uutta ja upeaa. Levyn kappaleet ovat hyviä, mutta aidan toiselle puolelle ei todellakaan ole kurotettu.
Teokselta uupuvat myös rallit, joilla Sabaton on parhaimmillaan: iskevät, hoilaamista edellyttävät, täydelliset livekappaleet. Ehkä jokin kappale nousee konserttitilanteessa yllätyksenä esille, mutta levyä kuunnellessa sellaista ei jää mieleen.
Levy ei ole sellainen täydellisyyden perikuva kuin Coat of Arms tai The Art of War. Laadukas ja viihdyttävä pläjäys se on silti.