Maulen perushevi ei petä. Tähän sentimenttiin voisi oikeastaan tiivistää koko arvostelun.
Jos jossain sisälläsi asuu se pieni nahkaliivinen olento, joka pitää moottoripyöristä, typeristä fantasiatarinoista ja armottoman raivokkaista kitarasooloista, olet kuin tehty tätä levyä varten. Kanadalainen jytäorkesteri on imenyt itseensä niin maanmiestensä Exciterin dramaattista innostusta kuin Liege Lordin energistä melodisuuttakin. Pois ei voida sulkea myöskään brittiläisen uuden aallon merkitystä ja vaikutusta, mutta se lienee jo itsestäänselvyys.
Jos yhtyettä pitäisi verrata Iron Maideniin, se on ehdottomasti lähempänä Di’Annon kuin Dickinsonin keulittaman kokoonpanon musiikkia. Laulaja-kitaristi Jakob ”Riddle of Steel” Weel ei ole mikään oikeaoppinen kiljukaula, vaan hänen äänessään on juuri sopiva annos karheutta ja raa’an eläimellistä elämänvoimaa. Danny ”Danzo” Gottardon ja Justin Walkerin yhteispeli soolokitaroiden varressa aiheuttaa nautinnollisia väristyksiä, eivätkä myöskään basisti John ”King of Bones” Maulen ja rumpali Eddie ”Doomin” Riuminin suoritukset jätä kylmäksi.
Kaikkinensa tasavahvaa käsityötä.