The Wake (2018) on hyvällä todennäköisyydellä Voivodin paras levy. Vertailu kasarin räimekiekkoihin on vaikeaa, mutta omaperäisellä soundilla puksuttavat kanadalaiset eivät ole tyytyneet vanhoilla päivilläänkään kompromisseihin.
Synchro Anarchy ei tingi mistään, mutta edeltäjänsä tasolle se ei yllä. Maalailevampia osuuksia on vähennetty, ja hienoisella punkasenteella rykivät kappaleet ovat odotettuakin kierompia.
Aloitusraita Paranormalium ottaa luulot pois heti kättelyssä. Kappale vaihtaa tempoa ja suuntaa niin, ettei meinaa perässä pysyä. Riffit venkuroivat miten sattuu ja kaikki on kuin korkkiruuvin ympärille rakennettua.
Loppulevy sujuu hitusen suoraviivaisemmissa merkeissä, mutta kaikkiaan Synchro Anarchy on vaikea pala sulattaa. Ideoita on paljon ja käänteitä riittää. Voivodin ystävät osaavat odottaa moista, mutta tällä kertaa yhtyeen erikoislaatuinen progressiivisuus on entistäkin vaativampaa.
Ahkeran kuuntelun myötä runsaudensarvi alkaa vähitellen aueta. Spontaanilta kuulostava kokonaisuus viihtyy soittimessa vaivatta, mutta korkeimpia kerroksia matkailu ei saavuta. Pakko myöntää, että jään kaipaamaan pidempiä kaaria ja maalailevampaa kosmista harhailua.