Towerin laulajatar Sarabeth Linden omaa sellaiset palkeet, ettei ääntään voi kuin ihailla ja ihmetellä. Nainen vieläpä vetää koko ajan täysillä, sydämen pohjasta. Laulua ei voi kuvata miksikään muuksi kuin revittelyksi, jolle kitaristikaksikon niin ikään intensiivinen suorittaminen antaa osuvaa tulitukea. Yhteistyö on kaikessa vilpittömyydessään niin energistä, että se saattaa paitsi ihastuttaa myös vihastuttaa.
Orkesterin jytähevi on joka tapauksessa kaikin puolin hyvällä mallilla. Siitä löytyy monipuolisuutta tuovaa rokkavuutta, joka on sopivassa suhteessa metallisuuteen, joka taas on samaan aikaan sekä vanhakantaista että ajattoman kuuloista. Hienosti tyyliteltyjen ominaisuuksien vahvan tasapainon ansiosta Towerin nahkaan ei voi kuitenkaan lyödä puhdasverisen retroaktin leimaa.
Shock to the Systemin suurin puute löytyy kertosäkeistä, joissa ei ole iskevyyttä, tai pelkistetyimmillään niitä ei löydy käytännössä ollenkaan. Seikan voi ymmärtää täysin tietoisena tehokeinona tai valintana: tekijöiden tinkimättömään näkemykseen kuuluu välttää helppoja ratkaisuja. Hitit levyltä siis puuttuvat, mutta eipä löydy hutejakaan.