Tämän hetken innostavin hevigenre, retrodeath, tiputtelee syliin toinen toistaan kiinnostavampia nimiä. Nämä torontolaiset lymyävät luupuutarhan varjoisammalla puolella. Logo on tietysti mallia harakanpesä. Päävaikutteena mainitaan suomalainen vanhan liiton death metal. Perusteet alkavat olla kunnossa.
Vuoden takainen Primordial Malignity -debyytti oli vallan mainiota vanhan Carcassin jumalointia. Kaksikko Max Klebanoff (rummut ja laulu) ja Derick Vella (kielisoittimet) saa aikaiseksi suohaudalta tuoksahtavan, syvästi raskaan äänimaiseman. Arthur Rizkin painava tuotanto muuntaa jo valmiiksi kuuden jalan syvyydestä kumajavat biisit asiaankuuluvan painaviksi. Kappaleissa on runsaasti tarttumapintaa, groovea ja ripaus kalseaa melodiaa. Väliin paiskotaan vinksahtaneen kitaraleadin päälle paukutettu nopea väliosa, sitten laahaudutaan takaisin liejuun hiljalleen hukkuvaan kryptaan.
Manor of Infinite Formsin heikoin lenkki on Klebanoffin yksiulotteisen matala murinapuuro. Niille, joille Incantation on joskus pudonnut, putoaa taatusti tämäkin. Omissa korvissani sävellyksellisesti huolella funtsittu levy hyötyisi moni-ilmeisemmästä tulkinnasta.
Niitä finskikuolovaikutteita muuten ripotellaan kohteliaan säästeliäästi, joten tämän haudan home on pääosin omista itiöistä lähtöisin.