Saksan Reutlingenistä kotoisin oleva kolmikko ei ole aivan tuore tapaus, vaan metallisiin tappohommiin on ryhdytty jo vuonna 1990. Laulava kitaristi Schorsch, basisti Susi ja rumpali Marinko ovat vieläpä kaikki alkuperäisjäseniä, mikä alkaa olla näillä vuosirenkailla jo melko harvinaista.
Urn on viidellä studiobiisillään ja kolmella livevedollaan jännä tapaus. Ei oikein pitkäsoitto, muttei varsinainen lyhärikään. No, hyökätäänpä tutkimaan levyn sisälmyksiä.
Tätä tyylilajia ei tarvitse arvailla metriäkään: ehtaa death fucking metaliahan se. Alagenren kanssa onkin sitten hiukkasen puntaroitavaa. Ikivanhaa koulukuntaa tässä toki edustetaan ja meno on tavallaan perusmallia, muttei kuitenkaan.
Etenkin lyömäsoittaja Marinkon ratkaisut ovat monesti aavistuksen omalaatuisia, elleivät jopa suorastaan töksähtäviä. On makuasia, tuoko se piristävää lisää vai onko se riippakivi, josta olisi päästävä. Schorschin tasavarma, paksuna mätänä oksennettu murina ei nyansseilla pelaile, eikä tämän osaston paaluttaminen sellaista kaipaakaan.
Musiikillinen vertailukohta voisi löytyä vaikkapa Rottrevoren suunnalta. Casket ei nouse tälläkään julkaisulla kuolon suurnimeksi, mutta tekee omalla tontillaan vakuuttavaa jälkeä. Tällainen kohokohtia sisältämätön, hieman kulmikas ja murea demppaus ei ole kaikkien juttu, mutta mikäli olet trendeistä piittaamattoman kuolometallin ystävä, niin Casket koneeseen ja ei muuta kuin pää edellä viemäriin.