Kosketinsoittaja Richard Barbieri aloitti uransa uutta aaltoa edustavassa Japanissa ja on sittemmin toteuttanut itseään monien projektinimikkeiden alla. Parhaiten mies tunnettaneen Porcupine Treestä, johon hän liittyi vuonna 1993.
Barbieri työskenteli 90-luvulla entisten Japan-kollegoidensa Steve Jansenin ja Mick Karnin kanssa eri projektien merkeissä. Kun kaikki kolme liittyivät No-Manin livemiehistöön, mies päätyi levyttämään Tim Bownessin kanssa Flamen (1994). Planets + Persona on miehen kolmas varsinainen soololevy edellisen Stranger Insiden ilmestyttyä vuonna 2008.
Barbieri ei ole tällä välin levännyt laakereillaan, vaan levytyksiinsä kuuluvat muun muassa toistaiseksi viimeinen Porcupine Tree -täyspitkä The Incident (2009) sekä Marillion-laulaja Steve Hogarthin kanssa levytetyt kaksi kokopitkää ja mini-albumi.
Planets + Persona ei tuo musiikillisesti mitään uutta Barbierin arsenaaliin, mutta osoittaa jälleen kerran, kuinka tajuttoman tyylitajuinen ja monipuolinen artisti hän on. Vaikutteiden kirjo pitää sisällään niin nu-jazzmaista chill outia, lähinnä afrikkalaisia ja orientaalisia sävyjä henkivää maailmanmusiikkia, soundtrackmaisemia, trip hopia sekä konkreettista musiikkia.
Tyylikkäästi orgaanista ja elektronista äänimaisemaa sekoittavan albumin parasta antia tarjoavat trumpetisti Luca Calabresen maukkaat improvisaatiot sekä Lisen Rylander Löven onomatopoeettiset laulut ja himokkaat saksofonisoolot.
Unholyn pianointro muistuttaa jostain syystä hivenen Opethin A Fair Judgementia, vaikka siihen yhtäläisyydet loppuvatkin. Kappaleen hypnoottinen pulssi saa merkittävää etua Grice Petersin Kora-solismista ja Löven eteerisistä joikuista. Kolmiosainen Night of the Hunter (lienee tietoinen viittaus Mitchumin tähdittämään elokuvaan) on kuin hyytävä kertomus itsessään. Kuin eräänlainen futuristinen neo-noir-opus.
Ne, joille Barbierin oeuvre ei ole entuudestaan tuttu, voitaneen todeta, että jos soundtrackit, ambient tai vaikka Brian Enon tuotokset kuuluvat säännölliseen ruokavalioon, Planets + Personakin lienee tutustumisen arvoinen teos. Saattaahan tuo toimia, jos on ylipäätään laadukkaan progressivisen instrumentaalimusiikin ystävä. Suositellaan nautittavaksi kuulokkeilla.