Tanskalainen Slægt on tehnyt kolmella ensimmäisellä levyllään kovaa jälkeä. Todelliset kynnet katsotaan kuitenkin vasta Goddessilla, joka on yhtyeen ensimmäinen kiekko isolle Century Medialle, siis selkeästi jonkinlainen nousu kovempien sarjaan.
Slægtin musiikissa black metal kohtaa perinteisemmän heavy metalin ja rockin. Jonkinlainen vanhan Old Man’s Childin, Revealin ja Tribulationin sekoitelma kuulostaa yhä mielenkiintoiselta, ja tällä kertaa bändi on päättänyt hellittää otettaan mustasta metallista entisestään, mikä lienee kaupallisesti ajateltuna viisasta.
Yllättävänkin liveltä ja orgaaniselta kuulostava Goddess esittelee leikittelevää soittoa, joka on muodostunut Slægtin tavaramerkiksi. Tällä kertaa se ei vain tunnu aivan riittävän, sillä yhtye täräyttää uransa etsikkohetkellä ”vain hyvän” albumin.
Goddess saattaa olla Slægtin uran kannalta pieni läpimurto, mutta yhtyeen tuotannosta aiemmin diggailleet tuskin ovat täysin vakuuttuneita. Koko hommaa leimannut uniikkius tuntuu nimittäin hieman uupuvan.