Denveriläinen sludge-doom-trio julkaisi Lux-albuminsa jo viime vuonna, mutta Petrichor päätti pistää kiekon laajemmin saataville. Ja ihan syystä, sillä murskaavasti liihotteleva musiikki on ilmaisullisesti väkevää ja kaikin puolin erinomaisesti tehtyä. Isoista kaarista huolimatta homma ei jää jumiin vaan luotaa Neurosisin mannerlaattamurskaa ja Earthin painostavaa preeriapölyä omaehtoisen monipuolisella otteella.
Vaikka dynamiikkaa löytyy utuisesta leijuttelusta isolla kädellä jytistävään moukarointiin, Luxissa ilahduttaa erityisesti tempovalikoiman monipuolisuus. Aloituskappale The Fool’s Journey esittelee paletin oivasti: rokkaavaa perustempoa seuraavat hitaasti mateleva laahaus ja kipakasti räiskyvä mäiske. Bändin touhu onkin sludgeilusta huolimatta vahvasti eteenpäin pyrkivää.
Lux on kohtalaisen kirkas valopilkku genressä, jossa miltei kaikki toimivat temput tuntuvat olleen jo käytössä. Raikkaudestaan huolimatta yhtyeen neljäs albumi ei tunnu missään kohdin väkinäiseltä tai pakotetun omalakiselta. Luonnonmukainen kokonaisuus saa vielä tukea voimallisesta mutta miellyttävän orgaanisesta tuotannosta.