Levyn takakannessa lukee ”A project by Serafino Perugino”, eli Frontiers Recordsin perustaja on masinoinut tämän proggiksen. Voisi kuvitella, että saatesanat levyn tuottaja-kitaristi-säveltäjälle Aldo Lonobilelle ovat olleet jotakuinkin ”Queensrychen Empire on tosi hyvä levy, tee jotain sellaista”. Ja ihan mainiostihan tehtävä onnistuu, kun tuolloinen Queensrÿche-ääni Geoff Tate on keulilla ja vetää oikeasti hyvin.
Vuonna 1990 ilmestynyt Empire on Relentlessin selkeä kiintopiste, ja yhteys on luonteva. Suoria kopioita ei ole väsätty, mutta soundissa ja tunnelmassa on paljon samaa. Jotkin sovitusjutut ovat jopa aika selkeitä silmäniskuja Empiren suuntaan. Yleisesti ote on astetta modernimpi, eli soundissa on paikoitellen enemmän raskautta, mutta myös kepeämpää maustetta löytyy, kun sitä tarvitaan.
Biisit ovat varsin hyviä, joskaan eivät ällistyttäviä. Kakkoslevylleen laulajaa lukuun ottamatta kokonaan uusiutunut projekti kuulostaa ehdalta bändiltä eikä vain siltä, että Tate olisi hoilotellut autopilotilla random-italoheppujen tarpomien pohjien päälle. Tatellä vaikuttaisi olevan myös sanottavaa, ja miehen omakohtaisilta kuulostavat sanat tuntuvat miltei terapiaistunnolta. Levylle muotoutuu yllättävän vahva tunnelma, kun melodiat ovat vahvoja ja tulkinta aitoa.
Materiaalin vankka perustaso, muutama tosi hyvä biisi, tyylikkäästi menneeseen viittaava ote ja yleisesti vahva lataus tekevät Relentlessistä yllättävän mainion kiekon.