Olen ennenkin marmattanut siitä, kuinka heavy metalin syntysijana tunnettu Iso-Britannia on taantunut 1980-luvun lopusta lähtien lajin kehitysmaaksi. Muutamia valopilkkuja viime vuosina on sentään ilmaantunut horisonttiin, ja Heavy Sentencen esikoinen loistaa niistä selkeästi kirkkaimpana aamutähtenä.
Bang to Rightsissa ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, mutta se on täynnä hyvällä duunariotteella veivattua vanha- ja alkukantaista heavy metalia. Mielikuvat Saxonin suuntaan ovat vahvat, mutta Heavy Sentencen musiikki on selkeästi menevämpää ja rouheampaa. Brittiläinen herrasmiesmäisyys antaa tilaa motörheadmäiselle julkeudelle. Tästä mielikuvasta vastaa pitkälti laulajan kerrassaan mainio raspiääni, joka voimaannuttaa kaikkia niitä, joista testosteronin tuoksu ei ole automaattisesti kammoksuttava.
Kitaristit eivät ujostele instrumenttiensa käytössä, vaan mainiota riffiä, melodiaa ja sooloa tykitetään häpeilemättömästi mutta vahvalla tyylitajulla koko ajan. Kappaleet pysyvät täysin konstailemattomina, mikä tekee niistä kaikessa kirkasotsaisuudessaan vastustamattomia.
Jos tämä ei saa farkkuun ja nahkaan pukeutuvaa paukuttamaan umpiluista päätään, niin sitten ei mikään.