Volyymia tekee mieli kääntää kaakkoon saman tien – arviossa Blues Pills

Julkaistu Infernossa 7/2020.

Blues Pills
Holy Moly!
Nuclear Blast

Blues Pillsin kolmatta kokopitkää ei tarvitse kuunnella kauan, kun pitää todeta, että levyllä on turkasen tiukat soundit. Volyymia tekee mieli kääntää kaakkoon saman tien. Bändi revittelee ja irrottaa pölyt tiukalla biisikolmikolla Proud Woman, Low Road ja Dreaming My Life Away.

Nelosbiisi California keinuu soul- ja r&b-tunnelmissa, enkä ihmettele miksi laulaja Elin Larsson on saanut paljon suitsutusta. Naisen äänessä on sen verran paloa, että karvat nousevat pystyyn. Rhytmn in the Blood kaasuttelee jälleen bluesinkatkuisen rockin tahtiin. Katkuinen Dust kelpaisi yhtään paskaa puhumatta vaikka Bond-tunnariksi. Ärhäkkä Kiss My Past Goodbye on levyn tarttuvimpia vetoja.

Todelliseksi timantiksi levy ei yllä, vaikka läheltä liippaa. Larsson on niin kirkas johtohahmo, että muu bändi jää taustalle, vaikka rumpali André Kvarnström ja basisti Kristoffer Schander ovat mainio rytmiryhmä ja Zack Anderson kepittelee mallikaasti.

Mikäli triolta olisi irronnut pari koukuttavaa kunkkuriffiä tai mieleenpainuvan maukas bassokuvio, pillereihin olisi jäänyt koukkuun täydellisesti. Joka tapauksessa raikas tuulahdus digihutun seassa.