Kiteeläiskolmikon Pestilent Hordes -demo (2020) ihastutti ultrahomeisella äänimaisemallaan ja romuluisesti kolisevalla ikivanhan liiton kuolometallillaan. Nyt ollaan esikoislevyssä ja meno on siistiytynyt, mutta ällös huoli: tulkinta on yhä hyvin, hyvin likaista.
Ominous Seep of Putridity etenee zombin lailla askeltaen, kalmaa hohkaavana ja horjuvana, mutta silti määrätietoisesti ja tappohalun ajamana. Kasassa on kymmenen juuri sopivan pituista siivua death metalia, josta voimme poimia vaikkapa Autopsyn ja Coffinsin mureanmultaisaa linjaa.
Tällainen homekuuri voidaan erehdyksessä ja pikaistuksissa tuomita vain hätäisesti huitaistuksi sekamelskaksi, mutta Morbific osaa asiansa. Homeen alla on puhdasta kultaa. Biiseissä on reippaasti osia ja vaihtelua, riffeissä sekä lötköttävää Dischargea että terävästi mutkittelevaa juonittelua. Örinät oksennetaan kuuden jalan syvyydestä.
Morbificin esikoinen on vuoden terävintä kärkeä niin koti- kuin ulkomaan kuolomittareilla mitattuna. Millilleen säädetty, nätiksi puunattu kuolo ei näissä karkeloissa toimi, mutta elävien kuolleiden hautausmaajuhlan huippulaatuinen ääniraita sitäkin enemmän. Väkevä suositus!