Ruotsalaistunut nakkilalaislegenda jatkaa, mutta millä eväin?
Jo vuonna 1977 aloittaneen viisikon seitsemäs on toki peruspätevä juurihevipläjäys, mutta vauhdin, vaarantunteen ja setämiesten uskottavan kiiman sijaan albumi tarjoaa melko hajuttoman perusletkeää ihan ok -menoa. Ja ihmekös tuo – legendaarisesta OZ-leiristä on mukana enää vain rumpali Mark Ruffneck.
Ei sillä, että nykybändin nuorissa karjuissa olisi jotain vikaa, mutta jos ikä, perinteet ja yhdessä kuljetut mailit uupuvat, se kyllä kuuluu.
Valitettavasti herrat Cross, Kangas ja Peltola eivät vedä sävellyksellisesti vertoja edes paluulevyn kolmikolle Jay C. Lewis, Markku Petander ja Costello Hautamäki, joka leipoi vuoden 2011 Burning Leatherin uudelleenäänitettyjen anthemien kylkeen meheviä ja meneviä uusia ralleja. 1980-luvun legendaarisilla Fire in the Brainillä, III Warningilla ja Turn the Cross Upside Down -ep:llä taas jylläsi se kovin Oz-kokoonpano Ruffneckin, Lewisin, laulaja Ape DeMartinin sekä keihäskeijojen Speedy Foxxin ja Spooky Wolfin muodossa.
Transition Statellä on hetkensä räväkän Heart of a Beastin tai eeppisyydellään mainiosti kantavan Whore of Babylonin seurassa, mutta yhtyeen selkeästi mitäänsanomattomin kiekko tämä on silti. Toki se käy hyvästä kättäpidemmästä jos ja kun yhtye mielii pidemmän hiljaiselon jälkeen takaisin lauteille. Kovimpien Oz-raitojen äärelle passaa palata tälläkin porukalla, ja etenkin laulaja Vince Kojvulan kanssa. Äänen perusteella ukko on selkeästi Ozin uuden tulemisen paras päivitys.