A, I ja C. Siinä kolme kirjainta, joihin voi luottaa, vallankin jos ne esiintyvät tuossa järjestyksessä. Näin tekee myös tuore tamperelaiskokoonpano Jukka Ruostila & Kaaoksen Ystävät, jonka esikoisomakustanne ei juuri muuta aakkostoa tunne.
KY ei ole ensimmäinen porukka, joka on nykinyt Alice in Chainsin grungepartaa kotimaisin keinoin, mutta samoin kuin esimerkiksi Sydän, sydän -yhtye viime vuosikymmenen puolivälissä, bändi hoitaa leiviskänsä tyylillä.
Karjalaisen ässäorkesterin Pronssisen Pokaalin päähän pamauttavan (sama mielikuva herää myös ep:n päättävästä nimibiisistä) Sillanpolttajan kertosäkeessä on jotain suomirockrenkutusmaisen ärsyttävää, mutta muuten meininki on kauttaaltaan melkoisen hyvä.
Ruostila laulaa hienosti, soitto soi makoisasti, kappaleet eivät ole ilmiselvistä vaikutteistaan huolimatta turhauttavan apinoituja eikä sanoituksiakaan tarvitse hävetä.
Kukapa tietää, mitä tästä vielä kasvaa. Elän toivossa.
– riekin matti
Levy arvostellaan 26.8. ilmestyvässä Infernossa. Sen voi kuunnella täällä.