Blue Öyster Cultin (Don’t Fear) The Reaper soi PA-systeemistä. Ei, nyt ei olla Tampereella toukokuun viimeisenä (minäpä muunakaan päivänä?) vaan Helsingissä kesäkuun ensimmäisenä. Lavalta on juuri poistunut New Yorkin Brooklynissä 2019 perustettu Castle Rat, jonka esikuviin samassa kaupungissa noin 55 vuotta sitten alustettu BÖC ilmiselvästi kuuluu. Eric Bloomin ja kumppaneiden tunnelmallisen säveltaiteen lisäksi Castle Ratin esikuviin lukeutuvat varmasti myös Black Sabbath, Electric Wizard, Pentagram, Witchfinder General, Sleep ja muut savuiset tuomion julistajat – kun taas hieman uudemmista nimistä jonkinlaisia verrokkeja ovat ainakin Blood Ceremony, Green Lung ja Messa.
Monin tavoin perinnetietoisen (Gibsonin kitarat, Orangen nupit/vahvarit…) Castle Ratin julkaistu studiomateriaali soundaa varsin hyvältä, mutta elävänä bändi oli selvästi raskaampi ja rouheampi – ja ainakin allekirjoittaneen mielestä huomattavasti parempi ja tanakampi. Taiteilijanimien taakse piiloutuvat The Rat Queen (laulu, kitara), The Plague Doctor (basso), The Druid (rummut) ja The Count (kitara) ovat selvästi viihtyneet treenikämpällä oman juttunsa hiontapuuhissa, sillä jämäkän ja sävykkään soiton ohella rykmentti oli miettinyt kerran jos toisenkin myös koreografioita.
”Lavaliikehdinnästä” päästäänkin sujuvasti Castle Ratin toiseen puoleen – fantasiapuoleen. On the Rocksin suhteellisen pienellä lavalla ei toki laiteta pystyyn mitään Broadway-näytelmää, mutta kyllähän The Rat Queen ja performanssitaiteilija The Rat Reaperess mahtuivat silti aivan mainiosti miekkailemaan. Ensin The Rat Queenilta lähti henki, mutta The Plague Doctorin tarjoaman ihme-eliksiirin jälkeen laulaja-kitaristi nousi taas tolpilleen ja toisella yrittämällä The Rat Reaperess saikin sitten ”elämänsä kyytiä”.
Kuulostaako niin sanotusti Spinal Tapilta? No, sitähän se monin tavoin oli, mutta täysin vakavalla naamalla hoidetut ”köpöt näyttelijäsuoritukset” olivat lavan edustalta seurattuna aikamoisen ilahduttavia. Jopa ratkiriemukkaita. En todellakaan tiedä, kuinka vakavasti bändi ottaa itsensä ja erityisesti ”fantasiapuolensa”, mutta kuten sanottua, ainakin yleisön puolella oli helppo hymyillä ja nauraa, tietenkin hyväntahtoisesti.
Oletteko muuten nähneet Thor-yhtyeen legendaarisen Live In London -klassikon? Castle Ratin ensimmäisestä Helsingin-keikasta tuli sekin mieleen – ja tämähän on luonnollisesti ykkösluokan kehu.
Mutta niin, saapa nyt sitten nähdä, miten nousujohteisena Castle Ratinn ura jatkuu tulevina vuosina, sillä kulttisuosiota isoompaankin menestykseen on ehdottomasti mahdollisuuksia. Melko pian koittaa myös sellainen aikakausi, kun aiemmin mainittu Blue Öster Cult ei ole enää keskuudessamme – ja silloin tilalle kaivataan Castle Ratin kaltaisia tulokkaita.
No, tehdään loppuun vielä lupaus: ainakin Inferno on paikalla myös Castle Ratin seuraavalla Suomen-keikalla. Ehkä jopa muutaman kaverin kanssa.
Teksti ja kuvat: Timo Isoaho
