”Tätä on saatava lisää!” – vaadimme CMX:n erikoiskonserteista jokavuotisen perinteen

CMX – 4.12.2015 Helsinki, Tavastia

07.12.2015

CMX juhlii 30-vuotista taivaltaan. Tai juhlisi jos juhlisi, mutta kun ei juhli. Kolmen keikan minikiertue, Kuljettuja teitä – harvoin kuultuja lauluja, on silti ainakin faneille varsinaista juhlaa. Edellisillan konsertista oli tihkunut ylistäviä sanoja, ja odotukset olivat varsin korkealla. Jotain tällaista olin CMX:ltä odottanut jo kauan.

Muutama muukin näytti odottaneen tätä. Jo iltakahdeksalta Tavastian permannolle oli pakkautunut odottava joukko, joka tiivistyi lavan reunaa kohti mentäessä. Parvella oli kuuma ja paksu ilma, kun hien, sateen ja väkijuomien kostuttamista ihmisistä nousi höyryä kohti kattoa. Tunnelma oli kuten yleisö: kuuma, kostea ja hikinen jo hyvissä ajoin ennen soiton alkua. Nyt oli ilmassa keskivertoa enemmän sähköä, sen näki ja aisti.

CMX_Pohto_19

Yhdeksältä kolme kirjainta astui lavalle, ja Raivo-ep:n (1989) avausraita Lintu piiskasi illan käyntiin. Tällaisella startilla illasta ei voi tulla huono, tuumin. Tuumailuni osoittautui oikeaksi. Toisena kuultu Dinosaurus Stereophonicus -levyn (2000) Iliman pielet istui jouhevasti hc-kaahauksen perään. Jo tämä biisikaksikko kertoo CMX:n moni-ilmeisestä diskografiasta, joka on kaikkine variaatioineen kuitenkin aina juuri CMX:ää. Kolmantena isketty Auran (1994) kummallisesti rytmittelevä Sametinpehmeä sai yleisöön liikettä. Ja liikkeessä oli bändikin. Etenkin kitaristi Timo Rasio vaelteli jo alkukeikasta perinteiseltä tontiltaan yllättävänkin paljon – ja sehän on vain hyvä asia.

Mikäli yleisön reaktioihin ja omiin silmiini on luottaminen, nousi kaksi kappaletta illan suurimmiksi hyppyyttäjiksi ja nyrkinnostattajiksi ylitse muiden. Aurinko-levyn (1992) aivan liian harvoin soitettu täysosuma Härjät räjäytti valmiiksi liekeissä olleen yleisön, ja samanlainen efekti oli Ruoste-singlen b-puolen, Saatanan kanssa. Uskaltaisin väittää, että myös yhtye kävi melko kuumana, siis hyvällä tavalla.

CMX_Pohto_5

A.W. Yrjänä rupatteli ja tarinoi leppoisasti, vaihteli kommentteja katsojien kanssa ja taustoitti kappaleita. Tavastia oli Yrjänän kämmenellä, hellässä mutta tiukassa otteessa. On todella hienoa, ettei CMX ole lähtenyt mihinkään konserttisali- tai jäähallikiertuebuumiin mukaan. Tai siis olisihan sekin varmasti ihan hyvä, mutta tällaisella täpötäydellä rokkiklubilla yleisön ja yhtyeen välinen mystinen yhteys on lähes käsin kosketeltavissa. Hurmos ylettyi aina Tavan takaseinään asti.

Soundipuolen havainnointi jäi tunnelman jalkoihin, Yrjänän laulut eivät aina osuneet nuottiin, ja Janne Halmkronan kitarasta saattoi kuulua välillä kummia. CMX on kaikkien vuosien jälkeen yhä vaarallinen, yllättävä ja rosoinen – siitä huolimatta että se on ammattimainen. Se on mammutti, joka ei patsastele jalustalla, ei alleviivaa omaa erityisyyttään, ei kosiskele, ei nöyristele. Se palvelee fanejaan olematta automaatti, joka sylkee itsestäänselvyyksiä.

CMX_Pohto_15

Hienoisesti yllätti se, että settiin oli ujutettu kolme viimeisimmän Mesmeria-levyn (2015) kappaletta. Jotenkin automaattisesti oletin, että nyt kaivellaan vain vanhoja, mutta miksipä niin, kun on muualtakin mistä kaivaa. Edellistä enemmän hämmästytti se, että Veljeskunta (1991) jätettiin tyystin paitsioon. Saman karun kohtalon kokivat myös ep:t Johannes Kastaja (1987) ja Tanssitauti (1990) ja Musiikin ystävälliset kasvot (1991).

Lähes parituntisen tarjoilun jälkeen tuntui siltä, kuin olisi saanut maistiaisia herkkuja notkuvasta buffetista. Kuin lapsen nenän edessä olisi heilutettu karkkipussia, annettu muutama nami, ja viety karkit kylmästi pois. Tätä ei olisi saatava lisää, vaan tätä ON saatava lisää! CMX voisi tehdä tällaisista erikoisilloista vaikka jokavuotisen perinteen. Bändiltä eivät lopu biisit kesken, vaan parinkymmenen kappaleen herkuttelusetti olisi helppo koota kiinnostavaksi vuosi toisensa jälkeen. CMX:n hihat ovat täynnä ässiä, joita voi viskellä faneille kuin oraville pähkinöitä. Ja katso, yleisö olisi muuttuva pähkinöiksi.

CMX_Pohto_12

Rakas CMX, jotta ensi vuoden erikoissettiä pohtiessa ei tulisi turhia paineita, tein sen ystävällisesti teille jo valmiiksi. Se löytyy varsinaisen settilistan alta.

CMX:n settilista Tavastialla: Lintu / Iliman pielet / Sametinpehmeä / Epäonnisten liikemiesten helvetti / Marmori / Kiusaajien kiusaaja / Rakkaudessa ja sodassa / Kain / Fysiikka ei kestä / G / Sivu paholaisen päiväkirjasta / Loputtomasti samaa / Härjät / Laulu palavasta linnusta / Ojai / Pii / Saatana / Eksopaleoklimatologi / encore: Götterdämmerung / Pelasta maailma / Kaikkivaltiaan peili

Infernon ehdotus ensi vuoden erikoiskeikan settilistaksi: Pyhiinvaeltaja / Pelon enkeli / Ei tästä maailmasta / Suuri äiti / Todellisuuksien yleiset luokat / Työt ja päivät / Post mortem / Tanssin jumala / Tulikiveä / Ennustaja / Keskellä / Päämäärä / Vieraita avaruudesta (I) / Vallan haamut / Sielunvihollinen / Puuvertaus / Kansantalouden saavutusten näyttely / encore: Mielipuolinen rakkaus / Rituaali / Taivas ja helvetti / Musiikin ystävälliset kasvot

Lisää luettavaa