”Satanismi on aina subjektiivista” – haastattelussa saatanalliset teemat hylännyt Akercocke

Brittiläisen Akercocken edellisestä levystä on kymmenen vuotta. Kentälle palaa bändi, jolla on tuliaisinaan musiikillisesti haastava levy sekä uusi sanoituksellinen ulottuvuus.

Kuva: Tina Korhonen

Akercocke oli muutaman vuoden ajan toinen jalka haudassa. Miksi päätitte palata takaisin musiikkimarkkinoille?

– Tähän on mahdotonta heittää mitään yksittäistä tapahtumaa tai hetkeä, mutta meillä kaikilla on nyt enemmän aikaa yhtyeelle ja juuri ajanpuute oli ehdottomasti yksi suurimmista ongelmistamme menneisyydessä, rumpali David Gray pohdiskelee.

– Meillä kolmella on hyvin rento bändikemia ja luotto toisiimme, ja luulen, että jossain vaiheessa tajusimme, että meidän vain täytyy lopettaa kaikki pelleily ja palata yhteen. Jos puhutaan luovuuden kannalta, paluu oli todella helppo ja olen siitä iloinen, koska meillä on nyt niin paljon enemmän annettavaa bändinä.

Edeltävästä levystänne Antichristista on kymmenen vuotta. Oliko uuden musiikin kirjoittaminen hankalaa?

– Ei ollenkaan, koska Jasonilla [Mendoça, kitara ja laulu] oli valmiina neljä kappaletta, jotka hän oli kirjoittanut joskus 2008–09. Biisit oli tarkoitettu seuraavalle Akercocke-levylle, joka ei koskaan tullut ajallaan. Otimme nuo kappaleet käyttöön ja pidimme niitä eräänlaisena pohjana Paulille [Scanlan, kitara], jotta hän sai kirjoitettua omiin biiseihinsä oikeanlaisen tunnelman.

– Paulilla on ollut mielessään progressiivinen musiikillinen trilogia, joten syöksyimme suoraan sen kimppuun ja seurasimme Paulin visiota parhaamme mukaan.

Uusi levynne on nimeltään Renaissance in Extremis. Mistä kappaleiden tekstit kertovat?

– Tarinat ovat sekalaisia ja vaihtelevia, sillä minä ja Jason teimme tekstejä eri kappaleisiin omilla tavoillamme. Minä sovitin pari biisiä kokonaan, samoin teki Jason, ja teimme joitain juttuja myös kahdestaan.

– Sanoitusten viesti on ehkä hieman hämmentävä, mutta ehdottomasti rehellinen ja resonoi toivottavasti jossain syvällä kuulijan sisällä. Tekstit ovat tällä kertaa erilaisia, koska emme enää perusta pääasiallista sanoituksellista tematiikkaamme okkultismiin ja satanismiin.

Mitä ajattelet satanismista tänä päivänä?

– Satanismi on aina subjektiivista, olen tavannut useita ihmisiä useilla erilaisilla näkemyksillä. Toiset nauttivat sanoitusteni sisällöstä ja pirullisesta etiikasta, toiset taas eivät, eikä minulla ole tapana sekaantua ihmisten ajatuksiin siitä, mitä he pitävät saatanallisena. Se on sama kuin juttelisi kavereiden kanssa politiikasta, siitä ei seuraa yleensä mitään hyvää.

– Akercocken kappaleet eivät tule enää käsittelemään näitä aiheita, vaan keskitymme tulevaisuudessa aivan erilaisiin teemoihin.

Renaissance in Extremis on äärimmäisen progressiivinen ja haastava levy, joka aukeaa vasta useamman kuuntelukerran jälkeen – jos sittenkään. Vanhoilla faneilla on varmasti hankaluuksia niellä Akercocken uusi linja, vaikka se kuulostaa monilta osin tutulta. Oletteko huolissanne mahdollisesta negatiivisesta palautteesta?

– Emme todellakaan, sillä meillä on luottamus aitoon ja progressiiviseen musiikkiimme emmekä ole kiinnostuneita kritiikistä tai mielipiteistä. Arvostamme tietysti innokkaita fanejamme, mutta emme tee musiikkia kenellekään muulle kuin itsellemme.

Julkaistu aiemmin Infernossa 7/2017.