Corpsessedin kakkosalbumi ennakkokuuntelussa – mukana yhtyeen kommentit biisi biisiltä

Kuva: Roni Sahari

Vuodesta 2007 musertavaa ja obskuuria death metalia vyöryttänyt, järvenpääläislähtöinen Corpsessed julkaisee hitaasti ja hartaasti hiomansa toisen täyspitkän levynsä Impetus of Death perjantaina 23. marraskuuta. Inferno tarjoaa levyn kokonaisuudessaan ennakkoon kuunneltavaksi jo nyt. Lisäksi yhtye avasi kollektiivisesti levyn taustoja kappale kappaleelta.

”Jos katsotaan bändin diskografiaa taaksepäin, neljän vuoden syklit isompien julkaisujen välillä tuntuu vakiintuneen meidän yleiseksi käytännöksi, mikä nykyajan maailmassa saattaa tuntua hitaaltakin tahdilta. Tarkoituksena oli kuitenkin tuottaa meille itselle paras ja kovin lopputulos kaikista tähänastisista tuotoksista – mitään ei hosuttu tai kiirehditty ulkoisen painostuksen alla tai pelko mielessä siitä, että bändi ehtisi hautautua unohdukseen tässä ajassa. Meidän perimmäisenä ideana on ollut aina tuottaa musiikkia, jota itse haluaisi kuunnella”, bändi pohjustaa.

Yhtyeen itsensä äänittämää, miksaamaa ja masteroimaa levyä juhlistetaan julkkarikeikalla 23. marraskuuta Helsingin Bar Loosessa. Lavalle nousevat myös Decaying sekä Proscription.

”Levyn vanhin kappale, joka rakentuu kauhuelokuvamaisen teeman/kertosäkeen ympärille, joka myös avaa ja sulkee biisin eri variaatioissaan. Kappale on yhdistelmä death metalia ja doomia, nivottuna pahaenteiseen tunnelmaan ja se toimii näin myös hyvänä avaajana levylle.

Siinä missä levyn nimi on konsepti laajemmasta käsitteestä kuoleman voimasta, on biisi käännetty merkitykseltään ympäri – voima joka liikuttaa kuolleita. Mädän harsona se kietoo kaiken sisäänsä, kuin loputon nälkä joka syö kaiken elävän tieltään.”

”Levyn toinen kappale on ehkäpä eniten ruotsalaisen death metalin kanssa flirttaileva ja se kulkikin pitkään erään ruotsalaisen yhtyeen (työ)nimellä. Samalla kappale on myös levyn melodisin.

Sen sanoituksissa yhdistyy uskontojen lamaannuttava voima ja vanhoihin uskomuksiin liittyvä mystiikka. Se rakentaa tarinansa vanhan myytin ympärille kuolleenkourasta, kuinka sitä hyödynnettiin selvännäkemisessä ja miten sen avulla yritettiin saada yliluonnollisia voimia.”

”Sävellys, jonka osaset oli vaikea saada loksahtamaan kohdalleen. Punainen lanka lähti kuitenkin avautumaan kappaleen ensimmäisen teemariffin pohjalta. Siinä vokaaleissa vierailee myös K. Kankaanpää (Solothus), joka jakaa sanoitusten vuoropuhelun Niko Matilaisen kanssa.

Sanoitus on uskonnollisiin kielikuviin verhottu ennustus taudista tai epidemiasta, joka niittää mukanaan suurimman osan ihmiskunnasta. Kourallinen selvinneitä taistelee kynsin ja hampain olemassaolostaan, hämärtäen eron ihmisen ja pedon välillä. Sävellys ja riffit mukailevat samaa eläimellisyyttä ja räjähtävää raivoa, velloen myös pelon ja epätoivon rajatiloissa. Lopussa jäljelle jäävät vain loputtomiin jatkuvat kuolleet aavikot.”

”Levyn suoraviivaisinta antia niin sävellyksellisesti kuin sanoituksellisesti, sisältäen toki omat koukkunsa. Tarkoituksena oli säveltää jokaiseen kappaleeseen oma muistettava piirteensä ja teemariffinsä. Tässä kappaleessa kyseinen riffi esitellään breikissä myös pelkästään bassolla, josta kuulija viimeistään huomaa kuinka iso merkitys tuhdilla bassosoundilla on koko levyn äänimaiseman kannalta.

Kappaleesta on myös tehty animaatiota ja livekuvaa yhdistelevä video, joka on nähtävissä täällä (kiitokset Jussi Kandelinille).

”Mahdollisesti levyn nopein kappale, joka sätkii hulluuden ja kakofonian partailla. Myös sanat vertaavat keskenään inspiraatiota ja hulluutta, jonka pikimustat aallot lyövät tajuntaan murtaen lopulta tahdon ja pakottaen antautumaan. Tila, jossa olet kuin riivattu (possessed), etkä ole varma soitatko itse instrumenttia vai soittaako jokin sinua. Toimimmeko me vain kanavana jollekin ulkopuoliselle, vai mistä kaikki kumpuaa?”

”Edustaa melodisinta ja kaihoisinta puolta levystä, kun kuuntelijaa viedään synkistä hautajaistunnelmista raivoaviin d-beat myrskyihin. Sanoituksissa etsitään tarkoitusta ja merkitystä ympäröivän kaaoksen vallitessa. Sumuisella suolla vaelletaan – löydämmekö perille vai eksymmekö matkalle?”

”Kappale lähti rakentumaan Morbid Angel -vaikutteisen pääriffin ympärille ja sisältää niin keskitempoista junttaa, blastia ja lopuksi kaiken kasaan niputtavan, murskaavan doom-lopetuksen. Begetter of Doom on temaattisesti saanut inspiraationsa Dan Simmonsin Kalin laulu -novellista ja Devi Mahatmyan teksteistä.”

”Levyn päättävä hidas ja tunnelmoivampi eepos. Idea kappaleeseen tuli alunperin vokalistiltamme Nikolta, joka vaati levyn päättyvän enemmän doomaileviin äänimaisemiin. Vastaavaa olemme tehneet jo vuosia keikoillamme – joten nyt oli aika saattaa tämä idea koherentimpaan muotoon sävellyksenä, joka osoittautui varsin haastavaksi minimalistisuudestaan johtuen.

Kuten kappaleen sanoitus, niin myös itse sävellyskin laskeutuu hitaasti loputtomaan pimeyteen ja toimii temaattisena päätöksenä koko levylle.”