Dynamiittia ja demoneja – haastattelussa Powerwolf

Saksalainen Powerwolf on noussut alati kasvavaa tahtia melodisen metallin kärkikastiin. Vallitsevat olosuhteet eivät ole juuri hetkauttaneet yhtyettä, joka on valmistellut jälleen levyllisen menevää voimaheviä.

Haastateltavana on Powerwolfin perustajajäsen, pääasiallinen biisimestari, toinen kitaristi ja koko ulkoisen imagon suunnittelija Benjamin Buss, tuttavallisemmin Matthew Greywolf.

Yhtyeen musiikkia kuvaillaan usein sinfoniseksi tai moderniksi power metaliksi, mutta itse johtohahmo ei allekirjoita kuvausta.

– Powerwolf on villiä ja intohimoista hevimetallia valtavalla määrällä hyviä melodioita, joista ei pääse eroon!

Perinteisistä power metal -yhtyeistä poiketen Powerwolfin tyyliin kuuluu tavallisesti urkuja, orkestraatioita ja massiivisia kuoroja.

– Hyvät metallibiisit eivät tarvitse suuria orkestraatioita kuulostaakseen hyvältä. Tykkäämme niiden käyttämisestä, mutta jos kaiken ylimääräisen riisuu, hyvä biisi on aina hyvä biisi. Käytämme näitä elementtejä tuomaan yksityiskohtia ja uusia ulottuvuuksia, mutta pohjimmiltaan kyse on vain hevistä.

Yhtye julkaisee kahdeksannen studioalbuminsa Call of the Wildin heinäkuun alussa. Mitä uutta vuosimallin 2021 Powerwolf tarjoaa?

– Levy on mielenkiintoinen uusi kappale historiassamme ja luonnollinen seuraava askel Sacrament of Sinin jälkeen. Se oli todella menestyksekäs albumi, jolla saavutimme paljon.

Kyseinen albumi myi Saksassa kultaa ja singlelohkaisu Demons Are a Girl’s Best Friend platinaa. Yhtye soitti loppuunmyytyjä headliner-keikkoja yli 20 maassa muun muassa Gloryhammer ja Amaranthe lämppäreinään.

– Call of the Wildia tehdessämme olimme alusta asti hyvin avoimia kaikelle ja uskalsimme lähteä työstämään mitä tahansa ideoita, mitä mieleen tuli. Tuloksena on kokoelma mahtavia biisejä.

– Tällä albumilla on tähän asti laajin valikoima erilaisia Powerwolf-sävyjä, mutta albumi ei mielestäni eroa merkittävästi aiemmista teoksistamme. Olemmehan Powerwolf! Meillä on vahva identiteetti, emmekä koe tarvetta muuttaa sitä vain muuttamisen vuoksi.

Ihmissusia ja vampyyreja

Tarinankerronta on aina ollut merkittävä osa Powerwolfin kappaleita. Yhtye on viehtynyt erityisesti romanialaisiin kansantaruihin, ja ihmissusista ja vampyyreistä onkin tehty kokonainen kaarti kappaleita. Uudella albumilla sanoitusten sisältöön panostettiin entisestään.

– Levyllä on biisejä mystisistä olioista kuten Gévaudanin pedosta. Oli mahtavaa paneutua näihin tarinoihin ja niiden taustoihin ja purkaa se kaikki lyriikoihin.

Yksi albumin erottuvimmista kappaleista on saksaksi esitetty Glaubenskraft. 

– Totta puhuen en edes pidä saksan kielestä, Greywolf nauraa.

– Välillä vaihtelu virkistää. Kappaleen nimi tarkoittaa uskon voimaa, ja Power of Belief olisi kuulostanut tylsältä. Glaubenskraftissa on aivan toisenlaista asennetta.

Kyseessä on yhtyeen kolmas saksankielinen biisi. Aiemmilta levytyksiltä on löydettävissä Kreuzfeuer- ja Stossgebet-nimiset kappaleet. Greywolf kertoo fanien kyselevän usein, ovatko nämä biisit osa jotain isompaa konseptia.

– Jos tulee tilanne, että se tuntuu oikealta, suomme itsellemme mahdollisuuden tehdä saksankielisen biisin. Kyse ei ole mistään sen suuremmasta.

– Jos yksi 11 biisistä on eri kielellä, se on kivaa vaihtelua. Toista kieltä käyttämällä saa myös mukaan uutta musiikillista estetiikkaa, sillä saksankieliset kappaleet kirjoitetaan eri tavalla kuin englanninkieliset.

Sacrament of Sin -albumilta nousi heti kokonainen kööri fanien sydämiin ja keikkojen settilistoille päätyneitä hittejä. Esimerkiksi Fire & Forgive ja Incense & Iron olivat Powerwolf-klassikoita jo syntyessään. Call of the Wild pitää sisällään vähintään yhtä hienon kattauksen kappaleita, jotka jäävät soimaan päähän välittömästi.

– Omia suosikkejani ovat Dancing with the Dead ja Blood for Blood. Ne tulevat toimivaan livenä mielettömän hyvin, kunhan pääsemme joskus soittamaan niitä.

Valtaosa yhtyeen kappaleista on järjettömän tarttuvia ja mieleenpainuvia. Miten se on mahdollista?

– Se on ainoa asia, mihin pystymme! Greywolf nauraa.

– Kun teen biisejä, aloitan koukusta, sillä siten saan idean biisistä. En koskaan pohjaa kappaletta johonkin riffiin, vaan kertosäe tulee lähes aina ensin. Ehkä juuri siksi biisimme ovat niin tarttuvia ja mieleenpainuvia. Tykkäämme myös laulaa mukana, joten mukaansatempaavat kertosäkeet tuntuvat luontevalta.

Toivotut olosuhteet

Yhtyeen edellinen täyspitkä Sacrament of Sin ilmestyi heinäkuussa 2018. Mitä kaikkea tähän kolmeen vuoteen on mahtunut?

– Kiertueita. Paljon kiertämistä, Greywolf nauraa.

– Vedimme viime levymme myötä tuplasti enemmän keikkoja kuin minkään muun albumin kiertueella.

Bändi teki myös uusia aluevaltauksia – kirjaimellisesti.

– Soitimme ensimmäistä kertaa Etelä- ja Keski-Amerikassa, vedimme pidennetyn rundin Venäjällä ja parikin Euroopan-kiertuetta. Meillä piti siis melkoisen kiirettä! Saimme kiertueemme päätökseen juuri pandemian alkaessa.

Powerwolfin onneksi esiintymisiä ei juurikaan jouduttu perumaan, vaan liki kaikki keikat toteutuivat ennen rajoitusten voimaan astumista. Maailmanmatkaamisen jälkeen oli aika aloittaa uuden albumin työstäminen.

– En voi kirjoittaa biisejä kiertueella, sillä olen silloin täysin erilaisessa mielentilassa. Tarvitsen lepoa, vapautta ja henkilökohtaista tilaa tehdäkseni uutta materiaalia.

Suurin osa albumin kappaleista syntyi vuoden 2019 lopussa. Pandemian ensimmäiset kuukaudet olivat biisinteosta päävastuussa olevalle Greywolfille tavallaan jopa helpotus.

– Joudun aina sanomaan, että meidän täytyy lopettaa kiertäminen, jotta voimme tehdä uuden albumin. Nyt emme voineet ihan oikeasti tehdä mitään, joten minun ei tarvinnut olla se tylsä tyyppi!

Kalenteriin ilmestynyt tyhjä tila oli jopa avuksi. Bändillä oli mahdollisuus panostaa biisien tekoon aiempaa enemmän ja purkaa kaikki energiansa albumille.

– Näinä aikoina täytyy nähdä ikävien asioiden hyvät puolet, ja niin minä tein. Positiivinen puoli oli siis se, että saatoimme keskittyä albumiin sataprosenttisesti.

Greywolf kertoo tekevänsä ”pääasiassa kaiken”, mitä tulee biisinkirjoitukseen.

– Tilanne oli kannaltani hyvä, sillä pystyin kirjoittamaan siten kuin yleensäkin. Minulla on tapana lukittautua omiin oloihini ja jättää muut ulkopuolelle. Nyt muutkin olivat lukittuina omiin oloihinsa, mutta biisinkirjoitus ei kärsinyt siitä. Suluista johtuen emme voineet kokoontua bändin kesken, mutta emme olisi tehneet niin normaaleissakaan olosuhteissa!

Jos säveltäminen sujui ongelmitta, äänitykset tuottivat senkin edestä päänvaivaa.

– Alun perin suunnitelma oli äänittää koko levy Jens Bogrenin kanssa Ruotsissa, mutta jossain vaiheessa tajusimme sen olevan mahdotonta. Muutimme suunnitelmia ja äänitimme sen Joost van den Broekin kanssa Hollannissa, kuten aiemmatkin levymme.

Rajoituksista johtuen bändi ei ollut varma, pääsisikö se matkustamaan edes Saksasta Hollantiin.

– Tilanne oli kovin erikoinen, emmekä voineet suunnitella seuraavia askeleita. Se oli haastavaa, mutta samaan aikaan dynaamista ja motivoivaa.

– Mitä rankemmat ajat, sitä rankemmin yritämme. Yleensä buukkaamme lennot ja menemme studiolle. Tällä kertaa päästyäni viimein studiolle kaikki olivat onnellisia ihan vain siitä, että pääsin perille! Jes, pystyimme siihen!

Roppakaupalla covereita

Osa Call of the Wildin eri painoksista sisältää Missa Cantorem -bonusalbumin, jolla nimekkäät laulajat versioivat Powerwolf-ralleja. Omat tulkintansa esittävät muun muassa Alissa White-Gluz, Doro Pesch, Christopher Bowes ja Jari Mäenpää. Idea albumista syntyi Powerwolfin kiertäessä Etelä-Amerikkaa Amon Amarthin lämppärinä.

– Yhtenä iltana katsoessamme heidän keikkaansa joku sanoi, että biisimme Nightside of Siberia kuulostaisi täydelliseltä Johan Heggin laulamana. Otimme hieman kaljaa ja saimme rohkeutta kysyä häntä laulamaan biisiä.

Ruotsalaisyhtyeen solisti innostui ideasta ja suostui välittömästi.

– Olimme kuin puulla päähän lyötyjä, kun kuulimme hänen äänittämänsä version. Sillä tavalla projekti syntyi, ja kiertueelta palattuamme kysyimme muita artisteja ja Powerwolfin kavereita mukaan. Bonusalbumista tuli todella siisti ja kiinnostava, ja on hienoa, miten erilaisia versioita eri laulajat tekivät.

Nightside of Siberia tuntuu kuin Heggille luodulta kappaleelta. Olivatko muut biisivalinnat yhtä ilmeisiä?

– Osittain, mutta välillä pyysimme laulajia vain valitsemaan jonkin biisin, josta he pitävät. Jotkin valinnat tulivat todella yllätyksenä! Esimerkiksi Triviumin Matthew Heafy valitsi Sacrament of Sinin Fist by Fistin, jota emme ole ikinä vetäneet livenä ja joka on jäänyt hieman albumin hittien varjoon. Todella yllättävä valinta, josta hän teki tosi hienon version.

Kaikki vierailevat artistit olivat bändille entuudestaan tuttuja ja Greywolfin sanoin tyyppejä, joiden kanssa heillä on ollut hauskaa.

– Lähtökohta oli, että kysytään kavereitamme. Esimerkiksi Johanin tunnemme vuosien takaa, sillä yksi ensimmäisistä keikoistamme oli Amon Amarthin lämppärinä. Valitsimme laulajia, joiden kanssa meillä on jotain yhteistä. 

Jos pandemiasta haluaa jälleen etsiä jotain positiivista, kenties juuri sen ansiosta niin moni laulaja suostui antamaan panoksensa levylle heti kysyttäessä.

– Yleensä muusikot ovat kiertueella ja muutenkin kiireisiä. Nyt kaikki istuivat kotona, heidät oli helppoa tavoittaa eikä kenenkään tarvinnut tehdä hirveästi töitä tämän eteen.

Powerwolf-covereita on kuultu jo aiemmin, Sacrament of Sin -albumin bonuslevyllä Communio Lupatumilla. Suurin ero sen ja uuden levyn välillä lienee siinä, että ensin mainitulla bändit ovat levyttäneet täysin uudet versiot valitsemistaan biiseistä, kun taas Missa Cantoremillä uudet lauluraidat on liitetty valmiiden Powerwolf-biisien päälle.

– Ajoitus tällaiselle projektille oli täydellinen. Olen aika ylpeä, että näin monet lahjakkaat artistit ammensivat taitojaan näihin versioihin. Tuntui lähes joululta, kun kuulin ne!

Powerwolf-universumi

Kun yhtye laulaa kristinuskosta sekä katolisesta kirkosta ja levyttää Amen & Attackin kaltaisia kappaleita, väärinymmärryksiä voisi kuvitella syntyvän helposti. Kysyn Greywolfilta, luullaanko Powerwolfia usein ylitsevuotavan uskovaiseksi tai vastaavasti uskontoa pilkkaavaksi bändiksi.

– Totta puhuen sitä tapahtuu paljon vähemmän kuin odotin, kitaristi naureskelee.

– Uskon sen johtuvan siitä, että teemme kantamme hyvin selväksi. Korostamme aina haastatteluissa, ettemme ole uskonnollinen bändi. Emme saarnaa uskonnollisia viestejä, mutta emme myöskään halveksu uskontoa.

Greywolf toivoo ihmisten ymmärtävän bändin kannan.

– Käytämme paljon kristillisiä ja katolilaisia kuvauksia ja laulamme historiallisista uskonnollisista tapahtumista, kuten ristiretkistä, mutta meillä ei ole mitään hengellistä sanomaa. Uskonto on kovin yksityinen ja intiimi asia, emmekä halua tuomita sitä.

– Jotkut kysyvät, olemmeko uskonnollisia fanaatikkoja. Ei, emme ole. Meillä on Resurrection by Erection -niminen biisi. Miettikää, kuinka fanaattisia voimme olla.

Powerwolf on soittanut suurten eurooppalaisten festivaalien päälavoilla jo vuosia, ja lähes kaikki viimeisimmän kiertueen keikat myytiin loppuun. Uuden albumin Beast of Gévaudanin musiikkivideota katsottiin sen julkaisuviikon aikana reippaasti yli puoli miljoonaa kertaa. Mikä Powerwolfissa oikein kiinnostaa?

– Luultavasti musiikki, sillä jos se olisi paskaa, ketään ei tietenkään kiinnostaisi, Greywolf nauraa.

– Olemme luoneet, kuten minä sitä kutsun, Powerwolf-universumin, joka on tarinankerronnallinen maailma. Monet pitävät tällaisesta nörttimäisestä fantasiamaailmasta, jonka tarjoamme.

Yhtyeen keikoilla ei nähdä vain paikallaan pönöttävää bändiä ja yleisöä, vaan kitaristin mukaan molemmat osapuolet ovat yhtä lailla luomassa show’ta.

– Yleisön kanssa kommunikoiminen on meille tärkeää. Nautimme siitä todella. 

Julkaistu Infernossa 6/2021.

Lisää luettavaa