Levytyssopimus Nuclear Blastilla, ensimmäinen keikka Tavastialla ja kesän kalenteri festareita piukassa jo ennen kuin ensimmäistäkään nuottia on julkaistu. Miten tällainen on mahdollista?
Crownshift on onnistunut kaikessa tässä, mutta todellisuus on hieman toinen kuin äkkiseltään näyttää.
Bändin muodostavat laulaja Tommy Tuovinen, kitaristi Daniel Freyberg, basisti Jukka Koskinen ja rumpali Heikki Saari. Miesten muiksi bändeiksi voi luetella Children of Bodomin, Nightwishin, Finntrollin ja MyGrainin. Menneisyydestä löytyy vielä sellaisia kuin Norther ja Naildown.
Kyse ei kuitenkaan ole mistään yhtäkkiä kasatusta superbändistä. Freybergin ja Saaren yhteistyö juontaa jo Naildown-ajoille 2000-luvun alkuun, ja heidän lisäkseen myös Koskinen soitti aikoinaan Northerissa.
Tässä on siis vanha jengi koossa taas.
– Kun Norther veteli viimeisiään joskus 2011–2012, me kolme puhuttiin, että joku päivä me tehdään vielä jotain kimpassa. Sitten meillä oli keskusteluja aiheesta vuosien varrella aika monta kertaa, Daniel Freyberg kertoo.
”Valitettavasti” jokainen kolmikosta oli melkoisen kiireinen pääbändinsä kanssa, pitkään. Nyt Nightwish ei keikkaile pitkään aikaan ja Children of Bodom soitti viimeisen keikkansa vuonna 2019. Finntroll on aktiivinen, muttei liian.
Tommy Tuovinen oli kolmikolle tuttu mies vuosien takaa, ja kun uutta bändiä muodostettiin, hänen nimensä nousi nopeasti esiin.
– Meidän kolmen keskustelut meni vuosien varrella aina siihen, että jätkät kysyi minulta, onko biisejä. Jossain kohtaa niitä alkoi olla, ja sitten tuli mahdolliseksi alkaa äänittää jotain.
Tommyn nimi tuli ensimmäisenä mieleen, koska hän pystyy laulamaan monella tyylillä. Se oli juuri sitä, mitä toivottiin.
Iso pala purtavaksi
Sivumennen sanoen Tuovisen saaminen jälleen mikin taakse on jo yksin kyllin hyvä syy perustaa tällainen bändi. Syitä on kyllä paljon muitakin. Bändin mukaan nimetty debyytti on väkivahva osoitus melodiantajusta, riffikynästä ja kyvystä toteuttaa modernia korviahivelevää metallisoundia.
Biisit on tehnyt Freyberg, ja osan teksteistäkin, vaikka suurimman osan kynäili Tuovinen. Rummut äänitti Janne Saksa Sound Supremella. Loput Freyberg äänitti ja tuotti itse. Jokainen studiotyötä tunteva ymmärtää, että oman bändin täyspitkän tuottaminen on kovalle ammattilaisellekin iso pala haukattavaksi.
Niin se oli myös Freybergille.
– Opettelin samalla sitä tekemistä. Tämä on ensimmäinen varsinainen kaupallinen levy, jonka mä äänitin ja tuotin itse. Sen miksasi Rami Nykänen, ja hän teki todella upeaa jälkeä. Äänitykset piti tehdä aika pienissä paloissa, ja kyllä siinä paloi välillä hermotkin, mutta sisulla saatiin levy valmiiksi.
Freyberg sanoo pohtineensa, josko studiotöitä voisi tehdä myös muille, ihan ammattimielessä. Crownshiftin albumi oli kuitenkin sellainen järkäle tehtäväksi, ettei mies ole ihan varma. Todennäköistä on, että ainakaan omaa bändiä Freyberg ei lähde enää taltioimaan.
– Nyt on sellainen fiilis, että ensi kerralla voisi tehdä vähän helpommin ja palkata ulkopuolisen äänittäjän. Kun keskittyy muiden äänittämiseen, soittamiseen, itsensä äänittämiseen, synien tekemiseen ja tuottamiseen, niin siinä ei ole pelkästään tuplahomma vaan viisi hommaa päällekkäin.
– Nyt kun tämän sai ulos systeemistä, pitää vähän miettiä, haluanko olla tuottaja ja äänittäjä vai muusikko. Mihin sen ajan ja paukut nyt sitten oikeasti haluaa käyttää.
Tehdään yhdessä
Miten bändi sai rakennettua niin hyvät taustajoukot, että alusta asti alkoi tapahtua kunnolla? Lähiökuppiloita ei tarvinnut kiertää lainkaan.
– Totta kai me haluttiin mahdollisimman hyvät yhteistyökumppanit ja senkin takia odotettiin koko bändin launchia vähän pitempään. Siinä oli korona ja muut hässäkät tietysti myös. Till Dawn They Count tuli managementiksi Jukkiksen kontaktien kautta, mutta muitakin kiinnostuneita löytyi. Oli hienoa, että musiikki selvästi puhutteli.
Kuin pisteeksi i:n päälle Crownshift-albumin komean kannen ja bändin logon teki Rami Mursula, monien isojen nimien kanssa työskennellyt graafikko.
Tänä kesänä Crownshiftin on määrä esiintyä muun muassa Nummirockissa ja Hellsinki Metal Festivalilla. Tämän lehden ilmestyessä se on ehtinyt käydä jo useamman kerran ulkomailla.
Ei tarvitse olla selvänäkijä hoksatakseen bändin kiertävän aika piankin Eurooppaa nimi aika isolla keikkajulisteeseen kirjoitettuna. Freyberg tuntee musiikkialan perusteellisesti ja ymmärtää realiteetit, mutta korostaa, että bändin henki on nyt sellainen, että kaikki tehdään, missä vain on mitään järkeä.
– On ollut upeaa nähdä, että jengi on buukannut meidät heti kärkeen isoille festareille. Ei siitä voi olla kuin kiitollinen. Tietenkin me pyritään rundillekin. Me ollaan puhuttu alusta saakka, että tämä bändi ei ole mikään projekti. Me ollaan ihan oikea bändi. Rundaaminen ei vain ole pelkästään meidän halusta kiinni, eikä se ole uudelle bändille ilmaista leikkiä.
Freybergin äänestä kuulee, että sivumiehenä soitetut vuodet ovat nyt takana. Crownshift on kaveriporukka, jolla on hyvä kemia ja täysi taiteellinen vapaus. Se tuo myös vastuuta, mutta hyvällä tavalla.
– Nautin siitä, että kaikki ei ole yhden miehen varassa, vaan tehdään yhdessä.
Julkaistu Infernossa 6/2024.