Profane Omen on yhtye, jolla on sielu. Pitkä ura ja keskinäinen ystävyys ovat kantaneet bändin jo viidennen levyn äärelle. Kitaristi Williami Kurki sanoo, ettei ole koskaan aiemmin kokenut yhtä voimakasta inspiraatiota kuin uuden Ooka-albumin parissa.
Amorphis soi Queen of Time -albumilla isommin kuin koskaan, isompana kuin moni muu. Pitkän linjan helsinkiläisbändi löysi Jens Bogrenista aisaparin, jonka kanssa yhteispeli toimii. Kokoonpanomuutoskaan ei horjuta metalli-instituution voittokulkua.
Barren Earth on neljännen albuminsa kohdalla itsenäinen yhtye. Jäsenistöllä on tunnetusti yhteyksiä vaikka minne, mutta se ei ole relevantti asia. A Complex of Cages sen sijaan on.
Joidenkin yhtyeiden toiminta vaikuttaa helpommalta kuin toisten. Fu Manchu on sylkenyt maailmaan 33 vuodessa 12 täyspitkää levyä väkevää riffirockia. Tuore Clone of the Universe groovailee yhtä vaivattomasti kuin aina, mutta tarjoaa myös jotain uutta.
Corrosion of Conformity on perustettu vuonna 1982. Se on kuin maatila, joka on välillä kukoistanut, välillä taas virunut kokonaan hylättynä. Rakennukset ovat ränsistyneet ja pihat puskittuneet. No Cross No Crown -levyllä pannaan paikat kuntoon.
Machine Head ei ole värikkäiden vaiheiden jälkeen yhä pystyssä vaan seisoo niiden varassa. Uusi Catharsis-albumi rikkoo jälleen rajoja. Robb Flynn sanoo, että häntä ei kannata yrittää neuvoa.
S-Tool on yhtye, joka kasvoi yhtyeeksi kuin itsestään. Nyt Ville Laihiala, Aksu Hanttu, Sami Leppikangas ja Kimmo Hiltunen ovat ihmeissään sen suosiosta.
