Saksalainen Lifeforce Records on suorastaan erikoistunut suomalaisiin bändeihin. Atlases tarjoilee kevään toista Lifeforcen julkaisemaa suomalaisalbumia, joka on nimeltään Between the Day & I.
Kuusihenkisen porilaisbändin basisti, laulaja, kansitaiteilija, studiomies ja videovelho Jerkka Perälä kertoo, että Atlasesin kappaleet ovat suureksi osaksi hänen ja kitaristi Ville-Veikko Laaksosen käsialaa.
– Alun perin Ville-Veikko teki kaikki sävellykset. Siitä ollaan edetty hiljalleen suurin piirtein 50–50-tyyppiseen asetelmaan.
Bändin muut jäsenet ovat päälaulaja Jamppa Lamminpää, kitaristi Rasmus Forssell, kosketinsoittaja-samplevastaava-laulaja Jesse Simola ja rumpali Arttu Leppänen.
Kuusihenkisessä yhtyeessä on helpompi toimia niin, että biisintekijät valmistelevat kappalerungot mahdollisimman valmiiksi omilla tahoillaan.
– Toki sitten, kun biisejä hiotaan eteenpäin, sinne tulee kaikilta omia pieniä lisäyksiä. Se korostuu lauluissa, koska meillä on kolme vokalistia. Lauluja sovitetaan ja suunnitellaan kimpassa, ja se on aika kollektiivinen prosessi laulajien välillä.
Between the Day & I on vahva albumi, jota Lifeforce markkinoi hiukan yksioikoisesti post-metalina. Tunnelmallista ja maalailevaakin puoltaan Atlases kyllä levyllä esittelee, mutta pääpaino tuntuu olevan runttauksessa. Kuinka post-metalia Atlasesin musiikki siis nykyään on?
– Tämä on se iänikuinen kysymys. Ihan ekalla ep:llä [Penumbra, 2017] homma lähti liikkeelle Ville-Veikon biiseistä, hänellähän oli koko ep tehtynä jo ennen kuin bändi edes perustettiin. Silloin se oli aika rehellistä post-metalia. Kun bändi kasautui siihen ympärille ja saatiin hommat rullaamaan, tyyli lähti vähän karkaamaan modernimpaan ja ehkä raskaampaan suuntaan. Ei sitä sen enempää ole sitten mietitty. Tehdään fiiliksen mukaan ja sellaista musaa kuin kulloinkin halutaan.
Rummut epänormaalisti
Atlases solmi sopimuksen Lifeforce-yhtiön kanssa jo ennen edellislevy Woe Portraitia (2020). Diili saatiin alun perin Ville-Veikko Laaksosen kontakteilla, ja Jerkka Perälä kehuu päämies Stefan Lüdickea hyväksi yhteistyökumppaniksi.
– Yhteistyö on sujunut todella hyvin diilintekopäivästä asti, ei ole ollut valittamista. Kaikki on hoitunut sovitusti ja ajallaan.
Between the Day & I tehtiin omin voimin bändin päämajassa Porissa. Atlases jakaa hienot treenitilat ystäväyhtye Marton kanssa, ja tiloihin on rakennettu myös kelpo studio. Studiovastuun Perälä kantaa itse.
– Treenikämppien lisäksi mulla on tässä työhuone, missä me hoidetaan äänitykset ja mä duunaan kaikkia muita työhommia, kun en ole kentällä.
Perälä on tehnyt tuotantotöitä viime aikoina muun muassa Palehørselle, jonka tulevan levyn hän miksasi. Myös saman bändin tuoreen Unravel-biisin musiikkivideo on hänen käsialaansa.
Itse tekeminen tuo Atlasesin toimintaan vapautta ja toisaalta vastuuta. Täytyy olla visio, mitä tavoitella.
– Me haluttiin luoda tuotetun kuuloista modernia soundia, joka sisältää samplerumpuja ja muuta sellaista. Niinpä en kokenut esimerkiksi rumpujen osalta oleelliseksi, että pitäisi lähteä etsimään hyvän huonesoundin takia jotain muuta tilaa. Oma tila toimi itse asiassa yllättävän hyvin.
Perälä kuuntelee paljon konemusiikkia, ja miehen soundimieltymys saattaa tulla osaltaan sieltä. Jokseenkin erikoinen ratkaisu levynteossa oli, että rummut äänitettiin viimeiseksi.
– Normaalisti en ehkä toimisi sillä tavalla, mutta se oli aikataulukysymys. Meillä oli aika loppuun asti hiotut demot ja biisien opettelu on rummuilla työläintä, ja niinpä ne jätettiin viimeiseksi. Jotkin lauluraidat saattaa olla jostain puolentoista vuoden takaa, tyyliin ekoilta demoilta. Ne tehtiin jo silloin sillä mentaliteetilla, että ne voi jäädä levylle.
Näin kansainvälisen ja modernin kuuloista jälkeä saa harva kotimainen bändi aikaan omin päin. Masterointi hoidettiin Ruotsissa Fascination Streetillä, mutta silti.
– Jotenkin turboahto ja massiivisuus toimii tällä biisimateriaalilla hyvin. Halusin, että hampaat lentää kurkkuun.
Hevosmystiikkaa
Tämän lehden ilmestyessä Atlases on minirundilla Baltiassa, ja toukokuun lopulla bändi esiintyy Porin Meara Klubilla. Lisää kotimaankeikkoja on luvassa.
Modernin turboahdettu ja tuotettu soundi on paperilla hankala toteuttaa livenä, mutta Jesse Simolan loihtima äänimaailma auttaa bändiä tässä tavoitteessa.
– Meillä ei ole yhtyeessä puristeja, jotka olisivat esimerkiksi tiukasti taustanauhojen käyttöä vastaan. Käytännössä Jesse kuitenkin soittaa kaikki jutut synamaailmasta livenä, kuten me muutkin. Jessellä on aika tavalla työnsarkaa, kun on lauluosuuksiakin, Perälä sanoo.
Musiikin fiilistelevämpi puoli on ehkä helpompi saavuttaa, kun ei tarvitse hirttäytyä taustanauhaan.
Between the Day & I:n kansitaide on sekin Perälän käsialaa. Mitä kannessa seikkaileva unenomainen hevonen oikein symboloi?
– Mä en itse asiassa ihan tarkkaan edes muista, mistä alkuperäinen ajatus tuli. Kun me alettiin puhua visuaalisesta ilmeestä, ensimmäisenä meille tuli mieleen mustavalkoisuus, mitä meillä ei ole vielä koskaan ollut. Sitten pohdittiin, että voitaisiin hankkia kansikuva joltain valokuvaajalta, Perälä selittää.
Kannen valokuvan on ottanut Johanna Sjövall. Atlasesin aiemmat kannet ovat olleet puhtaasti digitaalista taidetta, mutta nyt haluttiin siis konkretiaa. Olkoonkin, että levyn tekstit seilaavat hyvinkin abstrakteissa maisemissa, kuten levyn nimestä voi päätellä.
– En muista, kenen idea se hevonen oli, mutta onhan ne upeita eläimiä, niissä on jonkin sortin mystiikkaa ja viisauden tuntua. Itselle ehkä se mielleyhtymä on Deftonesin White Pony [2000], joka on jäänyt jostain takavuosilta mieleen. Mä koen, että meidän levyn kansi onnistui tosi hyvin. Siinä on joku fiilis, mitä ei voi ihan sataprosenttisesti sanoin kuvailla.
Julkaistu Infernossa 5/2023.