Vuonna 1989 perustettu Vomitory on vanhan liiton death metal -bändi jos jokin. Pienestä Karlstadin kaupungista tuleva ryhmä on tehnyt yhdeksän albumia, joista toiseksi viimeisin, Opus Mortis VIII, julkaistiin vuonna 2011.
Nyt bändi tarjoilee jälleen uutta albumia nimeltään All Heads Are Gonna Roll. Mutta mitä kaikkea tapahtui tässä välissä?
– No, mehän lopetimme vuonna 2013. Ja oli ihan selvää, että lopettaminen on pysyvää ja ehdotonta. Ihan niinhän siinä ei käynyt. Mutta heti kun olimme haudanneet Vomitoryn, minä ja basisti-laulaja Erik Rundqvist perustimme uuden bändin nimeltä Cut Up ja teimme pari levyä, kertoo rumpali Tobias Gustafsson.
Hän on Vomitoryssa myös biisintekijä ja jonkinasteinen bändiliideri, vaikkei hän sellaiseksi halua itseään nimittääkään. Haastattelusta saa sellaisen käsityksen, että rumpali hoitelee bisnesyhteyksiä ja tekee paljon käytännön tuotantotöitä. Kuinka se rooli yleensä lankeaakin juuri rumpaleille.
Kysytty muusikko
Gustafsson ehti tehdä Vomitoryn lopetettua vähän muutakin kuin Cut Upia – joka on muuten periaatteessa olemassa edelleen.
– Liityin myös legendaariseen ruotsalaiseen death metal -bändiin nimeltä God Macabre. He tekivät eräänlaisen reunionin ja bändi on tavallaan yhä olemassa, mutta keikkoja ei ole hirveästi. Heidän alkuperäinen rumpalinsa Niklas Nilsson antoi minulle siunauksensa, koska hän itse ei ole soittanut vuosikymmeniin eikä siis pystynyt hoitamaan hommaa.
God Macabre ei liene monelle lukijalle tuttu, eikä ihme, sillä bändin alkuperäinen inkarnaatio oli aktiivinen vain vuosina 1991–92 ja sen ainoa albumi The Winterlong… julkaistiin postuumisti vuonna 1993. Bändin nimi oli aiemmin Macabre End, millä otsikolla tehty Consumed by Darkness -demo oli ilmeisesti tape trading -piireissä suuri hitti. Ruotsin skenessä bändillä on edelleen suorastaan tarunhohtoinen maine.
Eikä tässä vielä kaikki. Vuonna 2017 Gustafsson liittyi myös Nifelheimiin. Aluksi kyseessä piti olla vain tuurauskeikka, mutta siitä tulikin viiden vuoden mittainen pesti. Gustafsson lähti bändistä vasta viime joulukuussa, koska Vomitory oli palaamassa.
– Olen varma, että unohdin jotain… Aivan! Soitin myös Amon Amarthissa hetken aikaa. Soitin rummut heidän Jomsviking-levylleen [2016].
Helpostihan tuollaisen unohtaa.
Pessimisti ei pety
Vomitoryn ollessa haudassa Peter Östlund ja Urban Gustafsson eivät tehneet musiikin parissa mitään jamittelua kummempaa. Kun tuli vuosi 2017, maineikas saksalainen Summer Breeze -festari vietti 20-vuotisjuhlavuottaan ja lähestyi Vomitorya.
Lähestymisen takana oli vähän muutakin kuin pelkkä juhlavuosi.
– He ottivat yhteyttä ja kertoivat, että juhlavuoden festareilla yksi lavoista on tribuutti Michael Trengertille, joka oli Metal Bladen vanha pomo Saksassa. Hän menehtyi vuonna 2013 ja hänellä oli todella suuri rooli Vomitoryn uralla. Hänen ansiostaan soitimme Summer Breezessä monet kerrat.
Vomitory keskusteli hetken keskenään, lähtisikö bändi kunnioittamaan Trengertin muistoa. Gustafssonin mukaan keskustelu oli lyhyt.
– Emme olisi ikinä päässeet yhtä hyville rundeille tai saaneet musiikkiamme niin hyvin esille ilman Michaelia. Oli heti selvää, että sen keikan me lähdemme tekemään. Trengert oli yksi bisneksen hyvistä miehistä, ja olemme hänelle ikuisesti kiitollisia.
Keikka meni loistavasti, ja sen jälkeen oli luontevaa keskustella, pitäisikö niitä tehdä enemmänkin. Kaikki nyökyttelivät, paitsi Tobias Gustafsson.
– Muut jätkät laskivat heti, että 2019 on 30-vuotisjuhlavuotemme, ja innostuivat, että sehän olisi hieno hetki tehdä muutama keikka. Rehellisesti sanoen pelkäsin, että ketään ei kiinnosta vittuakaan. Pessimisti ei pety.
Rumpali oli väärässä. Tarjouksia tuli niin paljon, ettei kaikkia keikkoja ehditty tekemään. Niinpä piti keikkailla lisää vuonna 2020, ja sitten tulikin korona ja piti vähän odotella.
Ja odotella. Ja odotella.
– Kun keikkoja lykättiin ja peruttiin ja buukattiin uudelleen ja lykättiin taas, aloimme miettiä, mikä järki on tehdä 30-vuotisjuhlakeikkoja, kun uran alusta on 33 vuotta. Päätimme kokeilla, miltä tuntuisi tehdä muutama biisi, uusi levy ja käynnistää kone uudelleen.
Liian melodista
Julma, suora ja ehdoton death metal on Vomitoryn tavaramerkki. Melko lailla samaa tavaraa Gustafsson sävelsi myös Cut Upille, mutta aina välillä tuli hetkiä, jolloin Vomitorya tuli ikävä.
– Suurin osa tekemistäni biiseistä kuulostaa Vomitorylta joka tapauksessa, koska sillä tavalla minä kirjoitan. Muistan kun tein All Heads Are Gonna Rollin nimibiisiä. Se oli ensin varmaan Cut Upille tarkoitettu, mutta minusta tuntui heti, että siinä olisi ihan helvetin hyvä Vomitory-biisi. Ja sellainen se nyt on!
Gustafsson ihmettelee, miten vähän pölyä ja ruostetta yhtyeen soittoon oli välivuosina kertynyt.
– Osaamme soittaa useimmat vanhat biisit unissammekin. On niitä sen verran hakattu. Biisinteko on tietysti eri asia, mutta minähän olin tehnyt musiikkia kaiken aikaa, kuten myös Erik.
Säveltämisen suhteen tauko teki vain hyvää, minkä voi todeta uudelta albumilta.
– Teimme Erikin kanssa tiivistä yhteistyötä, ja meillähän oli koko ajan Cut Up. Siitä huolimatta oli jotenkin virkistävää palata Vomitory-mielentilaan. Tuntui että rima jotenkin nousi ja näyttämisenhalua oli ihan eri tavalla.
Rumpali ei tarkoita, että biisinteko olisi ollut helppoa.
– Paitsi että olen pessimisti, olen myös erittäin itsekriittinen. Minua vähän pelotti tehdä uutta musiikkia tälle bändille. Toki keikat olivat hyviä, mutta olin epäileväinen, kuinka hyvin uusi musiikki otettaisiin vastaan. Luulen, että se nosti rimaa automaattisesti. Halusin olla kaikesta täysin varma.
Vomitory ei kuitenkaan mennyt turvallisinta reittiä, sillä levyllä on hieman uusiakin sävyjä. Erik Rundqvistin kirjoittama Raped, Strangled, Sodomized, Dead on jopa hämmentävän melodinen biisi.
– Hän oli itsekin vähän epävarma, onkohan se Vomitory-biisi. Me kaikki pidimme siitä, siinä on helvetin hyvä fiilis, mutta kyllä minäkin mietin, onko se Vomitorya vai jotain muuta. Olin aika pitkään vastaan, että biisi tulisi levylle.
Ongelmana oli kappaleen melodisuus ja hitaus, molemmat kun ovat elementtejä, joita Vomitory ei normaalisti juuri viljele.
– Nyt tuntuu, että se on levyllä suorastaan avainraita. Hyvä että päätimme tehdä sen!
Tämä ei jää tähän
Tobias Gustafsson on takuuvarma, tarkka ja armoton death metal -rumpali. Onkin hitusen yllättävää, että hän on sanojensa mukaan itseoppinut soittaja.
– En ole ottanut rumpusetin suhteen mitään tunteja, koskaan. Kävin kyllä aikoinaan ihan normaalia kunnallista musiikkikoulua, jossa opeteltiin nuotteja ja sellaista. Opettaja tuumasi, että osaan jo soittaa rumpuja niin hyvin, että laajennetaan. Niinpä opettelin perkussioita, marimbaa ja ihan marssirummutusta.
Tämä selittää naurettavan hyvän käsitekniikan ja sen, että soittohommia on piisannut Vomitoryn lisäksi muuallakin.
– Jos emme olisi palanneet yhteen, soittaisin death metalia Cut Upin kanssa ja tekisin varmaan muitakin soittohommia. Rakastan death metalia ja rumpujensoittoa.
Nyt kun Vomitory on kasannut uuden albumin ja lähtee jälleen keikoille, on selvää että jatkoakin on mietittävä. Miltä se näyttää?
– Olemme puhuneet, että teemme vielä ainakin yhden levyn. Olisi hölmöä jättää homma sikseen, kun tuntuu hienolta tehdä tätä ja jengi haluaa nähdä meidät.
Vomitory saapuu elokuussa ensimmäistä kertaa järjestettävään Hellsinki Metal Festivaliin. Lisäksi kesälle on festarivetoja ja syksylle todennäköisesti kunnon Euroopan-rundi. Bändi on myös buukattu jo nyt toukokuulle 2024 Jenkkilän legendaariseen Maryland Death Festiin, jossa yhtye on käynyt ennenkin.
– Meillä on nyt yhteinen tahtotila tehdä levyjä ja kiertueita ja pitää hauskaa. Ehkä teemme vielä yhden levyn, ehkä kaksi, ehkä viisi. Aika näyttää.
Julkaistu Infernossa 5/2023.