Joskus oli sellainenkin aika, että rockbändi valitsi yhtä aikaa kielen ja kohdemarkkinan. Kukaan ei vakavissaan kuvitellut, että suomen kielellä esitetty rock, varsinkaan raskaampi sellainen, veisi esittäjänsä ulkomaille.
Ajat muuttuvat. Vuosituhannen taitteen jälkeen suomalaiset kansainväliset menestystarinat esiintyivät englanniksi, mutta heidän vanavedessään Euroopan klubeille alkoi ilmestyä ainakin osittain suomenkielisiä artisteja.
Nykyään suomen kieli on metallimusiikissa melkein kiinnostavampaa kuin englanti. Tämän on saanut huomata myös tamperelainen Vorna, joka ei ehkä perustamisensa aikoihin viisitoista vuotta sitten hahmottanut, että yleisöä saattaisi olla Suomen ulkopuolellakin.
– Kyllä se varmaan haaveena on ollut alusta pitäen, mutta ei me olla kielivalintoja sen kannalta ajateltu. Ihan alussahan me tehtiin demoja myös englanniksi. Aika pian valittiin sitten suomen kieli, ja siinä ollaan pitäydytty tokan demon jälkeen, laulaja Vesa Salovaara kertoo.
– Aluksi oli vaan kiva tehdä musaa ja soitella treenejä ja keikkoja. Maailma rupesi aukeamaan siinä kohtaa, kun tajuttiin, että ulkomaalaiset fanit matkustaa Suomeen päästäkseen meidän keikoille.
Vorna on nyt ennättänyt neljänteen albuminsa, jonka nimi on Aamunkoi. Sen julkaisee saksalainen Lifeforce Records, jolla on paljon hyvää kokemusta yhteistyöstä suomalaisbändien kanssa.
Vorna on päässyt tekemään muutaman keikan ulkomailla, ja edellislevyn Sateet palata saavat (2019) jälkeen oli suunnitteilla rundikin. Pandemia pilasi suunnitelmat.
Nyt keikkatilanne näyttää hyvältä, mutta isompi ulkomaanrundi antaa vieläkin odottaa itseään.
– Meillä on nyt keväällä muutama keikka Suomessa ja sitten kesällä John Smith, Saarihelvetti ja Dark River Festival. Syksyllä jatketaan, ja ensi vuodeksikin on jo ainakin toiveita.
Rönsyt pois
Aamunkoi jatkaa Vornan runollisten levynnimien sarjaa. Vesa Salovaara on vastuussa yhtyeen teksteistä, ja rumpali Mikael Vannisen mukaan muun yhtyeen ei ole tarvinnut niihin juuri puuttua.
Runollinen ja metaforien täyttämä teksti on Salovaaralle jonkinlaista itseterapointia.
– Mä näen tämän uuden jatkumona Sateet palata saavat -levylle, jossa oli paljon epämiellyttävien tuntemusten ja totuuksien kohtaamista. Tällä levyllä on jotenkin hyväksytty se tilanne ja ymmärretty, että kaikista epämiellyttävistä asioista huolimatta täällä on vain pärjättävä.
– Elämän itsensä lisäksi on pandemiat ja sodat ja ilmastokriisit ja sähkökriisit ja talouskriisit. Ei voi pitää lainkaan itsestään selvänä, kuinka moneen huomiseen kukin tässä herää. Eikä ole ihme, että mielenterveysongelmat ovat koko ajan suurempi kysymys.
Eksistentiaalinen kärsimys, sen käsitteleminen ja jonkinlainen mystinen luontoyhteys tuntuvat olevan levyllä toistuvia teemoja. Salovaaran teksteissä on usein vahvasti visuaalisia luontoelementtejä levynnimiä myöten.
Esimerkiksi kappaleissa Aika pakenee ja Harva päättää hyvästeistään Vorna käsittelee tämän hetken arvostamista, koska se hetki on hetkessä mennyttä. Kliseisesti ilmaisten jokainen päivä voi olla viimeinen.
Aamunkoi-levyllä arvostetaan myös jokaista musiikillista hetkeä, sillä ilmaisu on aiempaa tiiviimpää. Vorna on tehnyt aiemmin varsin pitkiä ja rönsyileviä kappaleita, mutta Aamunkoilla kappaleiden keskimääräinen kesto on lyhyempi.
– Me otettiin ensimmäistä kertaa vähän ulkopuolista apua biisien tekovaiheessa. Lähetettiin demoja Hiili Hiilesmaalle, ja hän sitten antoi niistä palautetta, jonka jälkeen tehtiin sen pohjalta omat harkitut päätökset, Mikael Vanninen kertoo.
Hiilesmaan palautteen lisäksi tiivistämiseen johti Lifeforcen pomon Stefan Lüdicken mieltymys vinyyliformaattiin. Vornalle oli alusta alkaen selvää, että levystä tehdään myös vinyylipainos.
– Sateet palata saavat -levystä tehtiin tuplavinyyli, mikä ei ollut ihan ideaaliratkaisu. Tuntui typerältä laittaa sinne kaksi biisiä per puoli. Nyt me haluttiin pitää levy sellaisena, että se mahtuu yhdelle vinyylille. Se tarkoitti sitä, että jokaisella sekunnilla on oltava joku merkitys.
– Aina on houkutus, että eikö tämäkin biisi olisi kuitenkin kiva saada mukaan. Mutta jos nyt vaikka kolme niin sanotusti aika hyvää biisiä jää pois levyltä, se ei todellakaan haittaa, päinvastoin. Kokonaisuus pysyy vahvempana ja tiiviimpänä.
Ensiesitys hauelle
Vornan soundimaailma on massiivinen, paksu ja täyteläinen, utuinen ja kaikuisa. Jälki kestää laadun puolesta mainiosti kansainvälistä vertailua. Sisällössä huomion kiinnittää etenkin melodiantaju, joka on erittäin vahvaa. Salovaaran puhtaan ja raastavan välillä tasapainoileva laulu kuljettaa tunnelmasta toiseen, ja kokonaisuus on leimallisen suomalaisen kuuloinen.
Bändi äänitti tälläkin kertaa rummut Tuomas Kokon kanssa, mutta muutoin albumi tehtiin omin voimin. Mikael Vannisella on siihen osaamista, jota hän mielellään jakaa muillekin. Vornassa soittavat Vannisen ja Salovaaran lisäksi kitaristit Henri Lammintausta ja Arttu Järvisalo, basisti Niilo Könönen ja kosketinsoittaja Saku Myyryläinen.
– Se on ollut meidän toimintatapa, jota on opeteltu viimeiset 15 vuotta. Nyt on osaaminen ja kamat sillä tasolla, että pystytään tekemään omin voimin täysin valmista jälkeä, Vanninen sanoo.
Vornan musiikkityyliä voi kuvailla monin tavoin, ja esimerkiksi Wikipediassa bändin musiikki määritellään yksioikoisesti pakanametalliksi. Aamunkoita kuunnellessa se tuntuu kuitenkin aika hassulta määritelmältä.
– Me ollaan sitä paljon mietitty ja päädytty kuvailemaan, että Vorna soittaa melodista suomenkielistä melankolista metallia, Vanninen hymyilee.
Kätevä ja ytimekäs kuvaus.
Bändin vahva melodiantaju on suureksi osaksi peräisin Arttu Järvisalolta, joka on pääasiallinen biisintekijä. Toki myös muut säveltävät, ja sekä Salovaara että Vanninen korostavat, että lopulliset biisit hierotaan kasaan yhdessä.
Aina ei tarvitse hieroa. Salovaara kertoo esimerkin Kallioilla-kappaleesta, jonka hän teki käytännössä yhdeltä istumalta mökkireissulla.
– Join aamukahvit ja keksin omasta mielestä hauskan kuuloisen jutun. Vaimo lähti kalaan ja minä jäin soittelemaan. Illan hämärtyessä hän tuli hauen kanssa takaisin juuri kun olin alkamassa demottaa lauluja. Kysyin, haluaako hän kuulla, ja tein siinä samalla ensiesityksen biisistä vaimolle ja sille hauelle. Biisi ei ole siitä hirveästi muuttunut. Jotain jousia ja torvia sinne tuli, mutta lopullinen versio on hyvin lähellä sitä demoa.
Chatissä hiljaista
Ei ole yleistä, että bändi tahkoaa 15 vuotta samalla kokoonpanolla. Salovaara nostaa tämän suorastaan bändin suurimmaksi saavutukseksi. Vaikka bänditoiminta olisi nousujohteista, ihmiset löytävät usein elämästään vuosien mittaan muutakin sisältöä, ja joiltakin bändihommat jäävät sitten pois.
Ei Vornallakaan aina helppoa ole ollut. Pandemia tietenkin turhautti, kun pitkään haudotut kiertuesuunnitelmat kariutuivat. Mitään syviä kriisejä ei kuulemma silloinkaan ollut.
– Siinä oli tietysti hyvä noste, kun Sateet palata saavat -levyn jälkeen tuntui, että keikat oli koko ajan parempia. Sitten yhtäkkiä kaikki meni seis. Oltiin koko ajan valmiina lähtöön, mutta sitä lähtöä ei vaan koskaan tullut, Vanninen muistaa.
– Silloin meidän bändichatti kävi aika hiljaisena. Mutta en mä silloinkaan hetkeäkään uskonut, että meidän homma siitä sammuisi. Ajattelin että kerätään vähän voimia ja jatketaan, Salovaara jatkaa.
Vorna on oppinut puhaltamaan yhteen hiileen. Bändi tekee paljon asioita itse, vaikka sillä on levy-yhtiön lisäksi manageri.
– Välillä jotain kiristymisiä on ollut. Kai ne on liittyneet siihen, että kun toiminta on muuttunut vakavammaksi, se vie aikaa ja energiaa, kun juoksevia asioita on paljon, Salovaara sanoo.
Manageri auttaa bändiä luovimaan haluttuun suuntaan ja toimii myös sparraajana.
– Asioista ollaan tietysti aika paljon yhteisvastuussa, mutta me ollaan onnekkaita, että meillä on manageri potkimassa perseelle. Hän vielä ilmeisesti tykkää siitä. Se on aika tervetullutta, että on joku, joka luo aikatauluja ja muistuttelee asioista, Salovaara sanoo.
– Myös viime levyn julkaisusta otettiin paljon opiksi. Levynjulkaisun promokokonaisuus on aika kuormittava juttu. Pitää miettiä tarkkaan, missä järjestyksessä tapahtuu mitäkin. Sanoisin, että me ollaan nykyään aika hyvin organisoitunut bändi, Vanninen jatkaa.
Kaveriporukka ennen kaikkea
Kun bändillä on taiteellista ja tuotannollista näkemystä sekä osaamista, sometaitoa, promoymmärrystä, hyvät taustavoimat ja vahvasti sitoutunut meininki, voi hyvin odottaa menestystä.
Salovaara ja Vanninen kuitenkin korostavat, että Vorna on ennen kaikkea kaveriporukka, joka soittaa musiikkia, josta itse pitää.
– Mulle on hemmetin tärkeää, että me ollaan arvostettu kaveruutta korkeimmalle kaikessa toiminnassa, Salovaara sanoo.
– Koskaan ei ole puristettu väkisin hampaat irvessä jotain suurta maalia kohti, vaan me pyritään pitämään homma mielekkäänä kaikille.
Bändi on omien sanojensa mukaan jopa ylidemokraattinen, koska keskustelua käydään koko ajan kaikesta. Tähän mennessä yhtye on myös soittanut jokaisen keikkansa täydellä, oikealla kokoonpanolla.
Kuusihenkisessä ryhmässä on aika hyvä sisäinen varmuusjärjestelmä väärien ratkaisujen varalta. Vanninen ja Salovaara palaavat Aamunkoi-levyn tiiviiseen mittaan. Demoja kertyi levyntekovaiheessa paljon, mutta kun niistä noukittiin ainoastaan ne, jotka kaikki kuusi allekirjoittivat, biisimäärä harveni.
– Se on meille tärkeää kaikessa tekemisessä, että koko porukka tuntisi siihen jonkinlaista imua. Siitä saa aika hyvin suunnan, mitä lähteä seuraavaksi työstämään.
Julkaistu Infernossa 4/2023.