Positiivista grindcorea?
Luonnehdinta Rotten Soundin uudesta levystä ei ehkä ole osuvin, onhan levyn nimi Apocalypse. Silti, kun albumille on valittu tuollainen otsikko, on hienoinen yllätys, ettei nimikappale maalailekaan silkkaa lohdutonta lopunajan kuvastoa vaan kysyy kuulijaltaan kiertelemättä: ”When do you ever live? Which moments will you enjoy?”
Keijo Niinimaa huomauttaa, että sanotaanhan samassa biisissä myös ”Everyone will die, apocalypse will come”.
– Biisin työnimi oli Positivity. Kokonaisuudesta vain tuli niin raju, että Apocalypse istui sekä levyn että biisin otsikoksi paremmin. Mutta vaikka nimi vaihtui, en lähtenyt muuttamaan tekstiin sisältyvää muistutusta hetkeen tarttumisesta. Elämme todella synkkiä ja outoja aikoja. Voisimme rypeä tuskassa ja ahdistuksessa, mutta siitä ei ole kauheasti hyötyä. Itse ainakin haluaisin nähdä valoa tämän kaiken takana, Niinimaa toteaa.
Rotten Sound -solistin mainitsema valo ei kajasta ainakaan Apocalypsen kansitaiteesta. Ainoita valonlähteiksi luokiteltavia asioita ovat keskellä kantta kohoavasta tornista lyövät tulenlieskat.
– Jotkut ovat kyselleet, että kirkkokos tuossa palaa. Olen korostanut, että se on vain torni, ei välttämättä kirkko, eihän katolla ole ristiä. Error Designin tummanpuhuva kansitaide sopii levyyn erinomaisesti. Edelliset kansitaiteemme olivat graafisuudessaan suorastaan tyylikkäitä. Niiden pohjalta tehtyjä paitadesigneja kehtaisi laittaa päälle vaikka mummolaan, Niinimaa naurahtaa.
Mutta niin, positiivisuus. Rotten Soundin kahdeksannen täyspitkän tekstit eivät missään nimessä pursua positiivisuutta yli äyräidensä. Silti useampikin sen kappaleista kantaa säkeitä, jotka kyseenalaistavat lamaannuksen ja luovuttamisen toinen toistaan karmeampien vastoinkäymisten edessä ja kehottavat toimimaan. Eikä Rotten Sound ole asialla yksin. Samankaltaisia kehotuksia sisältää esimerkiksi grindcore-joukkio Death Toll 80k:n toissa vuonna julkaistu, osuvasti nimetty The Future Is Yours -ep.
Positiivinen grindcore ei siis ole luonnehdintana täysi huti, vaikka asiaa ei kannata korostaa liiallisuuksiin. Onhan rujon ja päällekäyvän musiikkityylin poliittisempi laita kiinnittänyt teksteissään huomiota mahdollisuuksiin ja ihmisten aktivoitumiseen aina Napalm Deathistä alkaen.
Osaltaan Apocalypsen tekstien luonteeseen saattoi vaikuttaa se, miten Niinimaa katsoi maailmaa ympärillään vuonna 2019: ei lainkaan lohduttomasti.
– Koin silloin, että ihmiskunta on menossa pitkällä tähtäimellä tosi hyvään suuntaan. Okei, ehkei tosi hyvään, mutta siinä vaiheessa meillä meni monessa asiassa hyvin. Pörssikurssiajattelua lainaten: koin että pitkän tähtäimen suuntamme oli noususuhdanteinen.
Niinimaa ei kiistä, etteikö maailmaan olisi mahtunut konflikteja tuolloinkin. Hän kuitenkin painottaa, että vietimme muutama vuosi sitten globaalissa mittakaavassa hieman seesteisempää vaihetta.
– Ennen koronapandemiaa pahasti inflaatiossa oli ainoastaan reagoiminen ilmastonmuutokseen. Nythän se on taas saanut paremmin ansaitsemaansa huomiota – sinänsä typeristä syistä, polttoaineen hintojen nousun myötä. Tuulivoimaa rakennetaan yhä enemmän, aurinkopaneeleja ilmestyy ties kenen katolle ja sähköautoja ovat alkaneet hankkia sellaisetkin, jotka ovat tyypillisesti nähneet ne antistatussymboleina.
– Katsomme 1980-lukua monesti vaaleanpunaisin lasein, mutta vuosikymmenhän oli imperialismin loppuaikaa. Silloin riistettiin niin paljon kuin kyettiin, ja sen riiston velkaa me maksamme edelleen. Ylikulutusajattelu on silti viime vuosikymmeninä vähentynyt, pelkkä talouskasvu ei enää aja yhteiskuntia. Katukuvassa näkyy yhä enemmän kirpputoreja, yhä vähemmän ketjuliikkeitä. Uuden ostaminen ei enää ole tärkeintä.
Motivaatiota lapioimassa
Vuoden 2019 jälkeen ihmiskunnan pitkän tähtäimen suunta on kokenut syvästi huolestuttavia horjahduksia, joiden kokonaisvaikutusta emme kykene hahmottamaan vielä tästä hetkestä käsin. Niinimaa luonnehtii Apocalypsen tekstejä kiteytyksiksi siitä, millaisena hän näki maailman vuosina 2019–21.
– Jos kirjoittaisin levyn tekstit nyt, ne olisivat erilaisia. Luulen, että vanne kiristäisi päätä hieman vähemmän, kun olemme päässeet koronapandemian pahimman vaiheen jälkeen hieman vapaiksi kotoa.
Rotten Soundin edellisestä levystä Abuse to Sufferista on kulunut seitsemän vuotta ja sitä seuranneesta Suffer to Abuse -ep:stäkin jo puoli vuosikymmentä. Toki yhtye on kiertänyt aktiivisesti ja sen jäsenten arkeen on mahtunut myös muuta musisointia – Niinimaan tapauksessa sludge- ja doom-vetoinen Morbid Evils, death metalia ja grindia törmäyttävä Goatburner sekä deathiä crustiin naittava ruotsalainen Age of Woe.
Pandemia viivästytti osaltaan Apocalypsen julkaisua. Oli myös tärkeää antaa basisti Kristian Toivaisen toissa vuonna korvanneelle Matti Raappanalle kunnollinen mahdollisuus tuoda kädenjälkensä biisimateriaaliin ennen äänityksiä.
Levyn masternauha oli valmiina jo tammikuussa 2022, mutta vinyylipainatusten pitkät jonot venyttivät julkaisua. Levy-yhtiö Season of Mist halusi julkaista kaikki formaatit samanaikaisesti.
– Tässä tilanteessa en olisi pistänyt pahakseni, jos Apocalypse olisi julkaistu diginä ja vaikka kasettina jo viime syksynä. Se olisi vaikuttanut positiivisesti kesän ulkomaisten festarikeikkojen määrään.
Niinimaa kuitenkin myöntää, että julkaisutaukoa venytti myös laiskuus. Tai oikeastaan laiskuus on epätarkka ilmaus. Täsmällisemmin kyse oli motivaation metsästyksestä.
– Pandemian keskellä oli hankala motivoitua keskittyneesti musiikkiin sen sijaan, että katselisi jotain sarjaa. Löysin bingettämisen ilot ja katsoin melko intensiivisesti Better Call Saulin ja Breaking Badin, siis tuossa kronologisessa järjestyksessä. Billions oli hyvä kolmen ensimmäisen kauden ajan, sarjassa oli loistavaa väkivallattoman valtataistelun virittämä tunnelma juonenkäänteineen. Successionistä pidin samoista syistä.
Billions ja Succession peilautuvat tematiikaltaan Ownership-biisin tekstiin. Mutta osansa Apocalypsella saa myös keskiluokkaisuus, etenkin etukäteen julkaistuissa Suburban Blississä ja Nothingnessissä.
– En vastusta sitä, että jotkut pitävät niin sanotusta keskiluokkaisuudesta, kunhan elämä ei pääsisi unohtumaan siinä sivussa. On helppo harhautua uskomaan, että neliöt tekevät onnelliseksi.
Niinimaa painottaa omakohtaisuutta tekstiensä takana. Hän luonnehtii vuosia 2002–05 uraputkekseen. Tuolloin Niinimaa muutti Vaasasta Tampereelle ja työskenteli Nokialla jättäytyen pois kaikista senaikaisista yhtyeistään Rotten Soundia lukuun ottamatta.
– Eihän sellaisesta ihmisiä loppuun kuluttavasta työkulttuurista mitään tullut. Exit-levyn kansi kertoo tunnelmistani ennen kuin jättäydyin managerihommista Nokialta, solisti virnistää viitaten vuoden 2005 albumiin, jonka kansitaiteessa paperipussin päähänsä vetänyt pukumies työntää haulikonpiippua suuhunsa.
Apocalypsen tekstien kirjoittaminen oli Niinimaalle lapiointia vailla ennalta valikoitua kantavaa teemaa. Materiaalia alkoi syntyä reaktioina muun muassa Capitol Hillin mellakkaan ja salaliittoteorioihin.
– Nämä tekstit ovat ennen kaikkea varoitusmerkkejä, omia näkemyksiäni ja mielipiteitäni. En ole ennustaja enkä totuuksien kertoja, mutta haluan ottaa Rotten Soundissa niin paljon kantaa kuin pystyn – vaikka etenkin hevareissa on nykyään yhä enemmän heitä, jotka haluavat politiikan pois musiikista.
Kun hulluus ei jatkunut
Vaasassa vuonna 1993 perustettu Rotten Sound ei ollut kantaaottavimmillaan suomenkielisillä varhaisbiiseillään kuten Verta ja suolenpätkiä ja Koiranyrjö – näistä jälkimmäistä yhtye soitti helmikuisten keikkojensa viimeisenä rykäisynä.
Apocalypsea ei voi verrata kovin suoraan kolmen vuosikymmenen takaisiin tekemisiin myöskään musiikillisesti. Silti levyn raivokkaassa suorasukaisuudessa on kieltämättä jotain vanhakantaista.
Rotten Sound on vyörynyt päälle aina, mutta nyt Abuse to Sufferia ja Cursediä (2011) värittäneet death metal- ja sludge-sävyt on karsittu pois.
– Halusimme tehdä äkäisen levyn, siis todella vihaisen. Tietysti mukana on joitain moshparteja, mutta pääasiassa kama on tosi nopeaa. Kymmenisen minuuttia matskua jäi julkaisematta, ettei levy menisi vahingossa ylipitkäksi, Niinimaa nauraa.
Ylipituus tosiaan vältettiin, Apocalypse kun möykkää vajaat 21 minuuttia. Pituus on grindcore-albumille esimerkillinen. 28 sekuntia kestävä Nothingness ja vielä yhdeksän sekuntia tiiviimmin tykittävä True and False ovat lyhyimpiä Rotten Sound -biisejä pitkään, pitkään aikaan.
Pitkäksi, pitkäksi ajaksi voi kutsua myös projektiluontoisesti syntyneen Rotten Soundin taivalta. Niinimaa ei kuitenkaan pidä absurdina sitä, että tässä sitä yhä ollaan, tasan 30 vuotta myöhemmin.
– Hienoa, että olemme jaksaneet. Tai eihän kyse ole ollut jaksamisesta, vaan siitä, että olemme halunneet viedä bändiä eteenpäin. Tähtäimessämme on aina ollut päästä myös Suomen ulkopuolelle. Into rundaamiseen on säilynyt, paitsi Kristianilla, joka jättäytyi pois kymmenen vuoden kunniakkaan pestin jälkeen, koska halusi keskittyä enemmän kotielämään ja uuteen bändiinsä Benothingiin. Hän on yhä läheinen ystävämme ja yritämme parhaillaan houkutella häntä kesän Obscene Extreme -festivaalille kitarateknikoksi. Nythän hänellä on vapaata aikaa, kun ei tarvitse kiertää!
Basistin pesti ei ole ollut varsinaisesti tuulinen, mutta silti Rotten Soundin tuulisin. Rumpali Sami Latva on ollut yhtyeessä vuodesta 2006, kitaristi Mika Aalto ensihetkistä saakka. Niinimaa on melkein alkuperäinen jäsen: Rotten Sound oli ollut olemassa viikon, kun mukaan liittyi Niinimaa, joka vaikutti tällöin Aallon kanssa myös death metalia jyystäneessä Vomituritionissa.
– Mikalla oli Juggling Jugularsin Markon ja Jantsan – rauha hänen sielulleen – kanssa bändi nimeltä Jatkuva Hulluus. No, se hulluus ei sitten jatkunutkaan ja Mikalla oli biisejä vailla bändiä. Mukaan hyppäsi Vomituritionin rumpali Ville, kova Mick Harris- ja Extreme Noise Terror -fani. Bassoon tarttunut Masa oli myös enemmän crusti kuin hevari.
Kierrokset kovenivat kovenemistaan äänite äänitteeltä. Kolmatta albumia Murderworksiä (2002) ei suotta korosteta käänteentekeväksi Rotten Soundin olemuksen kiteyttäjäksi.
– Yritimme tiivistää ilmaisua jo Still Psycho -ep:llä, mutta emme päässeet ihan maaliin. Astia-studiolla oli kiva työskennellä Anssi Kipon kanssa, mutta hän ei ole ihan yhtä vihkiytynyt grindiin kuin Mieszko Talarczyk oli. Meidänhän oli tarkoitus äänittää Murderworks Abyss-studioilla Tommy Tätgrenin kanssa. Mutta sitten kuulimme Nasumin Human 2.0:n ja totesimme, että tämän kaverin kanssa saamme aikaan juuri niin raakaa ja rajua kamaa kuin haluamme.
Olennainen rooli Rotten Soundin vimman yltymisessä oli Sami Latvan edeltäjällä, nykyään Nightwishissä soittavalla Kai Hahdolla.
– Kaitsu oli jo ysärillä ilmiömäinen rumpali, soitti hienoja juttuja varhaisten crust-riffien päälle. Kun työstimme Murderworksin biisejä, oltiin yhtä mieltä, että hänen soittoaan voisi suoraviivaistaa. Sekin auttoi meitä saavuttamaan tavoittelemamme aggressiivisuuden.
Politiikan pakenijat
Apocalypsella aggressiivisuuden jatkumo iskee tärykalvoille Latvan säveltämästä raivoisasta avausraidasta Pacifysta alkaen.
Levyn startti näyttäytyy suorana reaktiona Ukrainan sotaan. Mutta jos masternauha valmistui viime vuoden tammikuussa, se tarkoittaa, että biisi on syntynyt jo aiemmin.
– Ei maailmanrauhaa ollut näköpiirissä silloinkaan. Kaikki sodat ovat päin helvettiä, Niinimaa kiteyttää.
Viimeaikaisia mittavia konflikteja on Ukrainan sotaa lukuun ottamatta yhdistänyt massamaahanmuuton keskeinen vaikutus.
– Victimsin We Fail -biisissä on pysäyttävä sample, tietääkseni jonkun Pentagonin virkamiehen puheesta. Siinä käydään faktapohjaisesti läpi asioita, joita ilmastonmuutos tulee aiheuttamaan. Olen useamman kerran pysähtynyt lenkkeillessä kuuntelemaan, kun biisi on tullut soittolistalla vastaan.
– Massamaahanmuutto on yksi ilmastonmuutoksen seurauksista. Teknologisen kehityksen myötä meillä olisi mahdollisuuksia kamppailla ilmastonmuutosta vastaan, mutta kymmenisen vuoden päästä tiedämme taas paremmin, miten kävi ja tulee kenties käymään.
”The future looks bleak / Fight back!”, julistaa Fight Back -biisi. Aktivoitumaan kehottavat säkeet kuuluvat levyn päälauseisiin. Niinimaa myöntää, että ”fight” on polarisoituneessa poliittisessa ilmapiirissä haastava sanavalinta.
– Pyrin rohkaisemaan Fight Back -biisillä, että seisoisimme omien arvojemme takana emmekä antaisi täysin periksi. Olkoon se fight sitten vaikka äänestämistä. Ja äänestäminen on tärkeää, hiljaisten puolue ei tee yhtään mitään. Poliittinen kenttämme alkaa muistuttaa kahtiajakautuneisuudessaan Jenkkejä, vaikka meillä ei kaksipuoluejärjestelmää olekaan. Haluan ymmärrystä vähäosaisempia kohtaan, en äärioikeistolaista maalittamista.
Keskustelu kääntyy takaisin siihen, miten etenkin metalliväki pyrkii ottamaan enenevässä määrin yhä selkeämpää etäisyyttä politiikkaan.
– Eihän kasarilla ollut tällaista! Olen itsekin ottanut etäisyyttä kannanottoihin näissä asioissa, paristakin syystä. Saatat tehdä tahtomattasi vahinkoa jollekulle droppaamalla vain jonkun ongelmalliseksi väitetyn nimen, tietämättä koko totuutta. Kainalontuulettelu on tietenkin aina tuomittavaa, kuten Pantera on saanut peruuntuneiden festarikeikkojen muodossa hyvin huomata. Mutta ei meillä ole ongelmaa soittaa Rockfestissä heidän kanssaan.
– On hyvä kysymys, missä kohtaa keikkatarjouksista täytyy kieltäytyä. Jos meitä kysytään tapahtumaan, jossa halutaan rekrytoida jengiä väkivaltaiseen ihmisryhmään ja lavalla soittaa rac-bändejä, on helppo sanoa ei. Mutta löytyy myös ongelmattomia tapahtumia, joissa on yksittäisiä ongelmallisia esiintyjiä.
Rotten Sound ei onneksi ole soittajiensa päätyö. Kenenkään elanto ei kärsi, jos joku kääntää yhtyeelle selkänsä.
– Onhan se sääli, jos joku ei halua koskeakaan meihin joidenkin lausuntojeni takia. Toisaalta, samasta syystä mua ei kiinnosta Burzumin larppaushevi. Jätin Burzumit kuuntelematta jo ysärillä, ennen kuin tiesin Vikernesistä juuri mitään.
Antifasismin kokeman inflaation vuoksi mahdollisuudet vääriymmärryksiin ovat yhä suuremmat. Antifa ymmärrettiin pitkään järjestönä, jota ei olisi, jos ei olisi äärioikeistoakaan.
– Nykyään yhä useampi varsinkin Jenkeissä kokee, että Antifa tekee aktiivisesti työtä tuhotakseen kaiken, mitä keskiluokka on aikojen kuluessa saavuttanut. Itse voisin pitää mustapunaista lippua liivini selkämyksessä, mutta väärinymmärrysten välttämiseksi lähestyn asiaa lempeämmin: olen ainakin antirasisti.
Solisti palaa ajatukseen väkivallasta musiikin muodossa.
– Pahoin pelkään, että joku kirjoittaa lähitulevaisuudessa translain hyväksymisen vastaisen kappaleen. Se on sanallista väkivaltaa niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat käyneet noita asioita läpi koko elämänsä.
Ajat vaativat Rotten Soundia
Kahdeksankymmentäluvun metallin poliittisuus näkyy vahvimmin thrash metalin punk- ja hardcore-vaikutteissa sekä grindcoren synnyssä. Myös death metalissa oli poliittisemmat yhtyeensä, mutta black metalin toinen aalto toi 1990-luvulla luonteeltaan epäpoliittisen käänteen – olkoonkin, että yksittäisten muusikoiden tökeröt sanomiset ja kammottavat teot olivat hyvinkin poliittisesti latautuneita, ymmärsivät he sen itse tai eivät.
Niinimaa näkee metallin ja poliittisuuden väliselle railolle myös valtavirtaisemman vaikuttimen.
– Nu-metal meni emoiluksi, vihaisimmillaankin. Jos miettii vaikka Limp Bizkitin Break Stuffia, niin emobiisihän se on. Maailmankuvaa pienennettiin, keskityttiin yksilöön, huomattiin se kaupallisesti järkeväksi. Klassisestihan siinäkin kävi: kun yhteen suuntaan kumartaa, toiseen pyllistää. Okei, System of a Down oli kieltämättä poikkeus. Heidän poliittisuutensa toki ymmärtää heidän taustansa kautta.
Juuri nyt Niinimaa näkee metallin kääntyvän hyvinkin poliittiseksi. Syynä tähän on Ukrainan sota.
– Solidaarisuus kasvaa, kun jotain tapahtuu tarpeeksi lähellä, kun jokin tunnistetaan omaksi. Viime kesän Tuskassa myytiin varmasti sadoittain Jinjer-paitoja. Ja hyvä niin, en tietenkään ole sitä vastaan.
Solisti, joka kirjoitti Pacifyn sanat, ei ala puolustamaan sotaa, mutta myöntää, että olemme tilanteessa, jossa joudumme valitsemaan puolemme.
– Mikä on poliittinen kantani Natoon? Viisi vuotta sitten olisin sanonut hyvin varovaisesti, etten kannata liittymistä. Mutta silloin en nähnyt tulevaksi maailmantilannetta, jossa nyt olemme. Ruotsissahan punkkarit ovat lähes säännönmukaisesti sitä mieltä, että puheetkin Natoon liittymisestä ovat hirvittäviä. Heillä on vahva solidariteetti kurdeja kohtaan, kuten pitäisi olla meilläkin. Samaan aikaan totuus on, että olemme vaikeammassa tilanteessa kuin he.
Siispä olemme myös tilanteessa, jossa 30-vuotiaan Rotten Soundin vimmaisen suorapuheiselle ulosannille on tilausta. Ja tilaukseen vastataan. Helmikuussa yhtye soitti muutaman keikan ensimmäistä kertaa Suomessa vierailleen singaporelaisen grindcore-yhtyeen Wormrotin kanssa. Huhtikuussa vuorossa on oma kiertue, kesällä taas enemmän Suomen-festivaalikeikkoja kuin vuosikausiin.
– Katsotaan nyt, miten juhlallinen tästä kolmekymppisvuodesta kehkeytyy. Kaksikymppisiähän juhlittiin 2013 vasta joulukuussa, että ehtii tässä vielä suunnitella. Ulkomaisista festareista iso osa jää kesään 2024.
Rotten Soundin omat kiertueet ovat maksimissaan kahden ja puolen viikon mittaisia. Taannoinen reissu Napalm Deathin matkassa oli neliviikkoisena poikkeuksellinen.
– Voisimmehan me myydä Rotten Soundia koko ajan, vetää yökerhoissa ja pitserioissa – ja se voisi olla hauskaakin! Mieluummin odotamme kuitenkin parhaita mahdollisia hetkiä kiertämiselle, ehdimmepä touhuta muidenkin bändiemme kanssa.
Olennaista on myös se, että Rotten Sound lähtee kiertämään senhetkisellä kokoonpanollaan, ei tuuraajilla vahvistettuna. Niinkin tärkeä etappi kuin Carcass-kiertue vuonna 2008 uhkasi jäädä väliin aikataulusyistä, mutta järjestyi lopulta. Ainoastaan Napalm Death -rundilla turvauduttiin väliaikaiseen basistiin, Toivainen kun oli vastikään jättänyt yhtyeen eikä Raappana ollut vielä mukana miehistössä.
– Muutaman kerran olemme joutuneet kieltäytymään kiertueista, niin harmillista kuin se on ollutkin. Haluamme, että kun näet Rotten Soundin, näet juuri sen kokoonpanon, joka yhtyeessä sillä hetkellä vaikuttaa.
– Eipä siinä, Tobias Forgen taktiikka Ghostissa on myös mielenkiintoinen. Emmehän me tiedä Nameless Ghouleista mitään. Tobiaksella saattaa olla eri kokoonpano joka mantereella. Mietin itsekin joskus, että Morbid Evilsillä voisi olla oma kokoonpanonsa Pohjois-Amerikassa. Nykyään sekin bändi on niin stabiili, ettei tuollaiseen tarvi turvautua.
Julkaistu kainalojutulla laajennettuna Infernossa 3/2023.