Ranskalaisyhtye Gojira teki historiaa olemalla ensimmäinen metallibändi, joka on esiintynyt olympialaisten avajaisissa. Yhtye esitti yhdessä oopperalaulaja Marina Viottin kanssa viime perjantaina järjestetyssä Pariisin olympialaisten avausseremoniassa Ranskan vallankumouksen (1789-1799) ajalta tunnetun Ah! Ça ira -laulun soittaen kappaleen vallankumouksen aikana teloitusta odottaneiden poliittisten vankien säilytyspaikkana toimineen Conciergerie-palatsin parvekkeilla. Esityksen aikana palatsin ikkunoissa seisoi verenpunaisia hahmoja, jotka esittivät vallankumouksessa mestattua kuningatar Marie Antoinettea.
Bändi on saanut huikeasta esityksestään osakseen paitsi kiitosta niin myös kritiikkiä. Jotkut ovat kritisoineet esitystä peräti satanistiseksi – näin on julistanut muun muassa some-vaikuttaja Andrew Tate, jonka mukaan esitys oli selvä osoitus siitä, miten länsimaissa kumarretaan vanhan vihtahousun suuntaan.
”Satanistit hallitsevat länttä eivätkä edes peittele palvovansa paholaista. Ei se ole mikään salaliittoteoria – he kirjaimellisesti näyttivät sen sinulle. Oletko sokea?” Tate kirjoitti Gojiran esitykseen liittyen.
Gojiran laulaja-kitaristi Joe Duplantier viittaa tällaisille puheille kintaalla tuoreessa Rolling Stone -lehden haastattelussa.
”Ei se ole [satanistista], kyse on vain Ranskan historiasta. Se on ranskalaista charmia – tiedäthän, mestattuja ihmisiä, punaviiniä ja verta joka puolella. Se on romanttista, aivan normaalia. Ei siinä ole mitään satanistista”, Duplantier nauraa.
Duplantier sanoo olympialaisten avajaisissa esiintymisen olleen suuri kunnia, erityisesti kun otetaan huomioon bändin edustama musiikkityyli, jota yleensä tällaisissa tilaisuuksissa kuule.
”Olympiakomitea olisi voinut kysyä kirjaimellisesti ketä tahansa soittamaan. Ensimmäisenä tulee mieleen Metallica tai AC/DC, jotka ovat yleisesti tunnettuja ja rakastamamme genren sankareita. Emme pitäneet itseämme nini suurena nimenä, että olisimme tämän kunnian arvoisia. Se tuntuu niin oudolta”, Duplantier toteaa.
”Minä ajattelen asiaa niin, että vuonna 2024 on todella haasteellista tarjota ihmisille toivoa ja näyttää jotain omaperäistä. Ihmiset ovat jo nähneet kaikkea mahdollista kuuhun laskeutumisesta tekoälyyn. Komitealla oli siis todella iso haaste tehdä jotain freesiä ja originellia ja samalla näyttää, mistä Ranskassa oikein on kyse. Se, että metallia ja oopperaa yhdisteltiin tällä tavalla on omalta osaltaan julistus, että ’Hei, katsokaa, me venytämme edelleen rajoja’. Joten onnittelut Ranskalle homman järjestämisestä.”