Nettitietojen mukaan miehistöllänne ei ole mainittavampaa bänditaustaa, joten lähdittekö liikkeelle niin sanotusti pystymetsästä?
– Tietyssä mielessä, kitaristi Johannes Mäkinen myöntää.
– Kaikilla nykyisillä jäsenillä on taustaa erinäisistä kellaribändeistä ynnä muista kokoonpanoista, ja itse asiassa tätä reittiä tutustuinkin kitaristiimme Vili Vottoseen.
– Yhtye on suurimmalle osalle jäsenistään ensimmäinen päämäärätietoinen hanke. Eli heviä oli soitettu jo aiemmin, mutta ne tuhat muuta juttua, mitä menestys edellyttää, ollaan saatu opiskella kantapään kautta.
Levytyssopimuksenne Nuclear Blastin kanssa tuli ainakin minulle täytenä yllätyksenä. Kuinka homma eteni?
– Tarina alkaa debyytin [After the Storm, 2019] julkaisun jälkeen, jolloin havahduimme, ettei kukaan tule hakemaan meitä kotoa maailmankiertueelle pelkillä Spotify-lukemilla. Pohdittiin, mikä mättää, kun musiikillinen puoli on kunnossa.
– Samalla korona oli tullut Suomeen, joten saatiin käännettyä fokus aika hyvin itseemme. Pyrimme kasaamaan käytännössä koko pandemian ajan taustalle sitä koneistoa, jonka kiertävä metallibändi tarvitsee, ja suunnilleen vuoden työn jälkeen saatiin diili Hard Impact Managementin kanssa. Kyseisessä puljussa vaikuttaa myös Kataklysmin Maurizio Iacono, ja hän onnistui kääntämään Nuclear Blastin huomion meihin. Ihan helppoa kaikki ei ollut, mutta todellakin sen arvoista.
Koetteko, että levydiili vaikuttaa jollain tapaa yhtyeen itsenäisyyteen?
– Ohjaksia on annettu myös lafkan suuntaan, ja mikäs siinä, kun levy-yhtiöllä on tarjota hyvä tiimi yhtyeen ympärille. Musiikillista tai taiteellista linjaa ei lähdetä muuttamaan, eikä sitä meiltä edellytetäkään. Näen yhtyeen DIY-taustan tulevaisuutta ajatellen suurena vahvuutena, eli jatkossakin visioidaan porukalla, ja jos kaivataan apua, nyt on taho mistä sitä pyytää.
Musiikkinne on melodista death metalia ja siitä kuuluu läpi ruotsalaisbändien perintö. Mitä omaa pyritte tuomaan genreen?
– Göteborg-vivahteet eivät ole sattumaa, sillä yhtyettä perustettaessa ja tulevaa tyylisuuntaa miettiessä nimi In Flames nousi useammankin kerran esiin. Se on toki vain yksi vahva suuntaviiva, ja etenkin metalcore on antanut oman vivahteensa molemmille levyille.
– On ollut vähän hankala luokitella, mitä genreä musiikkimme lopulta on, mutta sekään ei povaa huonoa. Itse näen, että kyseiset albumit ovat tuoneet jo sellaisenaan jotain uutta melodiseen death metaliin. Ne eivät ehkä kuitenkaan ole vielä niitä teoksia, jotka määrittävät Horizon Ignitedin soundin.
– Yhtye ja soundi kehittyvät vuosi vuodelta, ja myös nykyinen tapamme säveltää on hioutunut toimivaksi. Tässä kohtaa on pakko nostaa puheeksi työpöydällä makaava kolmas albumi, jota olemme Vottosen kanssa työstäneet jo jonkin aikaa. Sen kohdalla olemme mielestäni onnistuneet luomaan genrejen ristisiitoksen, jota voitaisiin luonnehtia jo vahvemmin Horizon Ignitedin soundiksi. Homman suola on, että saa huomata kehityksen jokaisen levyn kohdalla.
Miltä Horizon Ignitedin kesä näyttää?
– Toistaiseksi rauhalliselta. Ainoa julkistettu keikka on Kotka Open Airissä, mutta tyyntä myrskyn edellä. Syksyllä odottaa mittava Euroopan-kiertue Hypocrisyn, Septicfleshin ja The Agonistin matkassa. Kesän luppoaika lienee syytä käyttää keikkakunnon kohentamiseen siihen pisteeseen, että 37 keikan rykäisy saada hoidettua kunnialla maaliin asti.
Julkaistu Infernossa 6/2022.