Olette toistaiseksi tuntematon nimi. Mistä bändissä on kyse?
– Soittaessani vielä Callistossa syntyi riffejä, jotka eivät sopineet yhtyeelle sellaisenaan. Bändi oli menossa Providence-levyn [2009] aikoihin suuntaan, johon hevimmät riffit eivät sopineet, joten niitä jäi paljon yli. Pohdin jo silloin jonkinlaista sivuprojektia, vaikka en toista bändiä vielä kaavaillutkaan, kitaristi Johannes Nygård avaa.
– Kun tiemme Calliston kanssa erkanivat, tuntui terapeuttiselta kaivaa vanhat riffit esiin. Kehittelin niitä aluksi muutamien tuttujeni kanssa, mutta ensimmäinen vakiojäsen löytyi, kun tutustuin rumpaliimme Ville Kaislaan. Muut löytyivät siitä sitten yksitellen.
Uuden albumin kappaleet ovat pitkältä aikaväliltä. Oletteko hitaita biisintekijöitä vai mistä tämä johtuu?
– Aloitimme sävellystyön heti Anhedonia-debyytin [2018] jälkeen, mutta elämäntilanteista ja muista kiireistä johtuen emme pitäneet viimeistelemisessä suurta kiirettä. Matkalle mahtui muutama vähän pidempi soittotaukokin.
– Transitions on äänitetty Rødhouse-studiolla, jossa myös treenaamme, joten minkäänlaista painetta äänitysten puolesta ei ollut. Jos teki mieli pitää luova tauko, testata jotain soundia tai sovitella lauluja pitkään, sitten teimme niin. Monet kappaleet kokivat myös aika rajun uudelleensovituksen, ja kaikkein vanhin biisi tehtiin uusiksi pari kolme kertaa. Biisit ovat myös keskenään niin erilaisia, että otti yksinkertaisesti aikaa löytää punainen lanka, joka nivoo ne yhteen.
Levyltä löytyykin yhdistävä aihepiiri. Voisitteko avata sitä hieman?
– Teema pyörii vahvasti muutoksen ympärillä, rumpali Kaisla kertoo.
– Maailma muuttuu jatkuvasti, ihminen säheltää kaikenlaista eikä aina ymmärrä, miksi toimii kuten toimii. Ahdistumme ihmiskuntana ja siivoamme jälkiämme – jos ne ovat vielä siivottavissa. Moni kappale pohtii näitä aiheita ihan minäkuvan, ihmissuhteiden ja maailmantilan vinkkelistä. Saman muutoksen alle mahtuu tietysti levymme syntyprosessi ja se, että kappaleet on tehty niin eri aikoina. Oli tosiaan yllättävän suuren tuskan takana saada viiden vuoden aikana syntyneitä hyvin erilaisia biisejä eheäksi jatkumoksi.
Besra on niitä bändejä, jotka istuvat moneen genreen. Tuottaako musiikkinne määritteleminen teille vaikeuksia?
– Helvetisti. Meillä on usein kinaa keskenämme, että mitäköhän genreä tämäkin biisi nyt edustaa, Kaisla jatkaa.
– Eihän sillä ole lopuksi muuta väliä kuin se, että tuntematon bändi pitäisi pystyä selittämään muutamassa lauseessa uudelle potentiaaliselle kuulijalle. Meidän kohdalla se on ollut kieltämättä vähän haastavaa. Kina tulee tietysti myös siitä, että kuuntelemme musiikkia todella laajalla skaalalla emmekä toivo olevamme vain yhden tietyn kuulijajoukon bändi. Post-metal on jo valmiiksi monimutkainen genre, vähän ehkä aikansa elänytkin, ja sen alle on helppo nivoa vähän kaikenlaista outoa.
Jos saisitte valita vapaasti kolme bändiä, joiden kanssa lähtisitte kiertueelle, minkälaisen kokoonpanon kasaisitte?
– Kolme nimeä jotka miellyttävät meitä kaikkia – siihen se sitten kaatuukin, Nygård toteaa.
– Jos jokainen joutuisi tekemään yhden kompromissin, niin ehkä kiertue voisi koostua bändeistä Opeth, Cult of Luna ja Envy.
Julkaistu Infernossa 8/2023.