Inferno tarjoaa: kuuntele Clock Paradoxin debyyttilevy!

Antti: Egotheism on albumi, joka kuulostaa ja näyttää tekijöiltään. Albumin materiaalin poikkeavuuden muuhun maassamme julkaistuun metalliin olen itse ymmärtänyt vasta nyt, kun albumi on valmis. Levystä olemme tehneet mahdollisimman hyvän kokonaisuuden itsellemme, murehtimatta mistään tai kenestäkään muusta. Uskaltaisinkohan sanoa jo nyt, että tästä tuli erittäin hyvä ensimmäinen albumi sillä samalla, kun olemme saattaneet Egotheismia julkaisukuntoon, olemme säveltäneet jo reilun levyllisen uutta ja ihanaa äkkibrutaalia dödöä.

Jouni: Sanoituksia kirjoittaessani olin tutkinut läjäpäin antisosiaalista käyttäytymistä käsitteleviä psykologisia julkaisuja ja internet-/lehtiartikkeleita, joiden pohjalta rakensin kuvitteellisen henkilön ja kirjoitin ensimmäisessä persoonassa päiväkirjamaiseen tyyliin nimenomaan tämän yksilön elämänkokemuksena tavan havainnoida ihmisyyttä ja olla vuorovaikutuksessa tämän maailman kanssa.

Virtual Compassion

Antti: Työnimenä tällä kappaleella oli ”dekapitatedi”. Levyn saa kunnian aloittaa ilkikurinen ralli, joka piirtää koko levyn ääriviivat melko tarkasti. Tästähän tässä on kyse: päälle pusketaan täysillä ja kaaokseen pyritään keinoja kaihtamatta. Hennon C-osan jälkeen lähtevä nostatus, joka kantaa ihan kappaleen loppuun saakka on itselleni levyn parasta antia.

Jouni: Virtual Compassion pohtii sosiaalisen median vaikutusta yksilön emotionaaliseen kehitykseen. Luin jostain vuosi pari sitten tutkimuksen, jonka mukaan esimerkiksi Facebook on yksi parhaimmista väylistä psykopatiasta ja narsistisesta elämäntyylistä nauttivan ihmisen itsensä toteuttamiselle. Kun sitä tarkemmin ajattelee, onhan se löyhän sensuurinsa johdosta korvaamaton pelikenttä antisosiaaliselle ihmiselle, sillä sosiaalisessa mediassa passiivisen manipuloinnin voima on vertaansa vailla. Kuitenkin sanoituksissa tätä tematiikkaa tutkiskellaan lähinnä vain havainnoijan näkökulmasta. Keskeisinä elementteinä voi tunnistaa mm. skeptisyyden, kyynisyyden ja jopa jossain määrin patoutuneen ihmisvihan.

In the Flesh

Antti: Levyn ensimmäinen ”sinkkulohkaisu”, josta tehtiin omin voimin myös musiikkivideo. ”Bätmän”-työnimellä kulkenut ralli on myös levyn popein biisi. Iloksenne voin todeta, että tähän biisiin ne levyn duurisoinnut ja iloiset kertosäkeet sitten loppuvatkin.

Jouni: Vahvasti seksualisoitunut yhteiskunnallinen ilmapiiri on kammoksuttanut minua henkilökohtaisella tasolla vuosikausia. Näin aikuisempana sitä on oppinut kuitenkin jonkin verran irtautumaan nuoruuden arkuudesta, itsensä häpeämisestä ja muista vastaavista aiheeseen liittyvistä riippakivistä. Vaikka sanoitukset ovatkin suhteellisen henkilökohtaista pohdiskelua aiheen tiimoilta, koetin sitoa näitä sanoituksia levyn pääteemaan ottamalla lähestymistavaksi seksuaalisuuden vaikutuksen antisosiaalisen käyttäytymisen kehittymiselle. Tiivistettynä voisi sanoa, että tässä on mahdollisimman askeettisin ilmaisuin naulittu mahdollisimman monenlaista suhtautumista seksuaalisuuteen. Kontekstissaan moniulotteinen nimi on osiltaan myös kunnianosoitus Pink Floydille.

Machine Mind

Antti: Hiljennetään hieman vauhtia ja jatketaan matkaa keskitempoisella runttauksella. Kertosäkeen alla pyörivä kitarariffi on kehitelty jo Clock Paradoxin esiasteelle, bändille nimeltä Impish. Hyvää riffiä ei nimittäin kannata heittää hukkaan, kierrättäminen on myös suotavaa.

Jouni: Ohjelmointia opiskelevana tulevaisuuden insinööritoivona olen törmännyt eri ohjelmointikielten parissa ilmiöön, jota parhaiten kuvaa termi yksiselitteisyys. Konekielinen logiikka on nimittäin viestintätapa, jota ihmiset voisivat edes yrittää mukailla vuorovaikutustilanteissa epäselvyyksien välttämiseksi. Vaikka lyyrisenä tehokeinona käytettävä karrikointi onkin tarkoituksellisesti varsin runsasta, luulisi sanoitusten viimeistään tässä vaiheessa hakata kuulijan tajuntaan se patoutunut ihmisviha, johon levyn edetessä useaan otteeseen epäsuorasti viitataan.

Cleansing Self

Jouni: Tämä oli viimeisimpiä levylle tulevien kappaleiden runkojen pohjalta esiteltyjä ideoita. Kaikkien muiden biisien rungot tai ainakin jonkintasoinen demo oli kursittu kokoon ennen kuin esittelin tämän kappaleen muille. Tarkoitus oli sävellyksellisesti luoda jonkinlaista pienimuotoista lisäkontrastia biisimateriaalin jo entuudestaan moninaisen kirjon sekaan erilaisella lähestymistavalla. Varsinaisen Clock Paradox -kappaleen sijasta pidän itse tätä enemmänkin minimalistisena interludina, jossa röyhkeästi fiilistelen muutaman riitasoinnun kanssa.

Antti: Laulajamme Jounin käsialaa oleva kappale kulki treeniolosuhteissa nimellä ”Jounin instru”. Levyn vaikein biisi soittaa, vaikkakin on itsessään oikea biisi oikeassa paikassa. Instrumentaaliluonteinen kappale tuo hyvää dynamiikkaa levyn kokonaisuuteen.

Jouni: Sanoituksellisesti ”Cleansing Self” on levyn ensimmäinen kappale, jossa suorasti käsitellään oman persoonallisuuden kieroutuneisuutta erilaisten kehitysvaiheiden kautta. Ensimmäisen persoonan käyttäminen alleviivaa sitä raadollista julmuutta ja pohjatonta tunnekylmyyttä, jotka ovat psykopatian ja marsismin tunnusmerkkejä. Kappaleen lopussa esiintyvä rivi ”taunting affection by enthroning myself, destroying all else – cleansing my own self” summaa koko albumissa käsitellyn ideologian hienosti.

The God Complex

Antti: ”Rässi” on levyn vanhin biisi, jota on tehty jo aivan yhtyeen alkuajoista alkaen. Biisin päärakenne on aina välillä noussut esiin ja kummitellut takaraivossa, joten on hyvä, että se on viimein saatu ulostettua äänitteelle saakka. Joskus on tullut soitettua tätä keikoilla sen verran reippaalla ylitemmolla, että ihan hirvittää.

Jouni: Tässä kappaleessa oli myös ensimmäiset sanoitukset, jotka varta vasten rakensin levylle. Albumin teema ei ollut vielä siinä vaiheessa luonnollisestikaan muotoutunut, mutta kuten nimikin viittaa, absoluuttisesta kontrolloinnin tarpeestahan tässä jyristään. Konseptin kannalta ”The God Complex” sijoittuu kuitenkin enemmän päähenkilöstä tehtyihin objektiivisiin havaintoihin. Sanoitukset saivat aikanaan juurensa tilanteesta, kun erään ystäväni kanssa ajauduimme pahanlaatuiselle törmäyskurssille.

Void

Antti: Ihanan groovaava thrash-biisi, jossa tullaan taas päälle – ja ihan vitun kovaa. Tähän biisiin olen itse tehnyt levyn vähiten riffejä – liekö yhtään kokonaista..?

Jouni: Kaikilla meillähän on sisällämme jonkinlainen tyhjiö, jota kaipaa täyttämistä. Kuinka moni tekee sen tietoisesti lanaamalla ihmiset ympäriltämme henkisesti maan tasalle – vieläpä estottomasti työnsä tuloksista nauttien? Yleensä tarvitsen jonkinlaista psyykkistä stimulaatiota päästäkseni verbaalisesti hedelmälliseen mielentilaan, mutta näitä sanoja viilasin useaan otteeseen sekä treeniksellä että kotona pääpiirteittäin hyväntuulisena.

Origo

Antti: Muutama minuutti saatiin karsittua tästä biisistä pois esituotantovaiheessa, joten siinä mielessä työnimi ”eepos” on hieman harhaanjohtava. Ylivoimaisesti monimuotoisin kappale koko levyllä: eniten riffejä, eniten muistamista. Tässä kappaleessa tulee ehkä voimakkaimmin esille meidän soittajien juuret progressiivisemmassa metallin laidassa.

Jouni: Sanoituksellisesti tässä kappaleessa tutkiskellaan syy-seuraussuhteita, avainsanoina perintötekijät ja kasvatus. Antin kirjoittamat alkuperäiset tekstit on muovattu täysin uudestaan, mutta alkuperäinen ajatus pysyi kuitenkin samana: vaikka ihminen kuinka koettaa kehittää omaa identiteettiään haluamaan suuntaan, istutetut arvot, maailmankatsomus ja elämänasenteiden peruspiirteet voidaan jäljittää juurineen edellisiin sukupolviin saakka. Näitä kahleita koetellaan vielä vähän kolistella, kunnes sen havaitaan olevaan turhaa.

Paradigm

Antti: Tämän kappaleen sävelsin viimeisenä levylle. Se on tunnelmaltaan ja kaikin puolin mielestäni todella erilainen kappale, mutta sopii silti mainiosti levyn ”hyvästeleväksi” kappaleeksi. Jo nyt pystyn sanomaan, että tämän tyyliset kappaleet eivät tule jäämään tähän yhteen CP:n tulevassa materiaalissa. Simppeli kappale, jonka brutaaliin ja raskaaseen ulkomuotoon on saatu mielestäni paljon tunnetta mukaan. Työnimi tälle teokselle olikin ”ruttaali”. Kappaleen outro on mielestäni levyn kohokohtia!

Jouni: Biisi, johon tein sanoitukset lopulta yhdeltä istumalta, osoittautui lopulta omasta mielestäni levyn ehdottomaksi kulminaatiopisteeksi niin sävellyksellisesti kuin sanoituksellisestikin. Sain hienosti puettua sanoiksi sen, kuinka ihminen elää täysin omissa sosiaalisissa säännöstöissään ja on röyhkeän ylimielisen asenteensa johdosta täydellisen haluton muuttamaan käytöstään. Loppujen lopuksi, tällaiset ihmiset jäävät aina yksin – aivan kuten kappaleen outro kuvastaakin.